Tötteröpää

Bruno on tötteröpäänä kulkenut nyt viikon. Kaveri oli jostain syystä työstänyt hännänjuurtaan vereslihalle. Semmoinen ihan pikkuinen alue. Omituista.

Tötterö on kuitenkin auttanut ja ihovaurio on saanut parantua. Koska aluetta ei kynitä fanaattisesti, on tötteröreppana saanut olla ilman tötteröä aina valvovan silmän alla.

Ihmeellinen oire. Vaan tuleehan noille eläimille kaikenlaista mystistä. Jotenkin tässä vuosien saatossa on oppinut vähän rauhoittumaan tämmöisten kanssa, onneksi. 

Tänään saatiin lääkäriltä kortisonirasva parantumista edistämään. Tötteröelämä jatkuu vielä jonkun aikaa :/.

Kissat saivat tänään myös rokotukset, luksuksena ihan kotikäynnillä tuikattiin piikit niskoihin. Heh, eivät juuri joutuneet operaatiosta ressailemaan. 

Samalla sain mielipiteen tuosta Brunosen kynitystä hännänjuuresta sekä ikenistöstä. Ienten tila on kuulemma melko tavallinen näky. Yleensä virussairauden aiheuttama. Koska Brunolla se virus ei ole Felv eikä Fiv, on se todennäköisesti kaliki. Lääkäri lohdutteli ettei tuosta tilasta kamalasti kannata murhettua. Hyvää hoitoa perushoitoa vaan.

Igorinkin hampaita olisi hyvä pestä säännöllisemmin. Kaverille on kuulemma tullut ienten liikakasvua takahampaisiin. Olenkin moisesta lukenut, mutta en osannut Igorin suusta semmoista huomata. Ien voi kuulemma kasvaa vaikka koko hampaan ylitse. Otamme siis upouuden harjan aktiivisempaan käyttöön.

Tarhan fiksausta

Laitettiin vähän ylätarhaan sisustusta. Tämä piti oikeastaan tehdä jo neljä vuotta sitten mutta asia on vaan jäänyt... osittain sen vuoksi ettei sopivaa puupökkelöä ole löytynyt. Nyt oli "pappa" löytänyt mahtavan kelon metsästään ja kiikutti sen Igorin iloksi. Samalla laitettiin tarhan yläosaankin hyllystö. Siitä tuli heti hitti. Arvasin, koska tuolta ylhäältä tarhan etualalta on ihan mahtavimmat näköalat.

Vielä tuonne olisi tarkoitus väsätä jonkinlainen riippumattosysteemi. Joku tosi tukeva sellainen.

Tarhan fiksauksen jälkeen tuli itku. Tämä oli Roopen kesäaamujen jodlauspaikka. Roopen olisi pitänyt olla näkemässä muutokset ja päästä niistä nauttimaan. Nyt on tarha muutettu eikä Roope näe sitä ikinäkoskaan :(.

Olen tavallaan pystynyt olemaan hurjan reipas ja jatkamaan elämää. Suuri menetys ei ehkä näy mutta tuntuu kyllä. Mielessä pyörii edelleen ihan päivittäin punatiikerini monella tavalla, välillä isona suruna, välillä hauskana muistona. Välillä ihan säpsähdän ikään kuin hereille "mitä minä olenkaan mennyt tekemään", "tapahtuiko se tosiaan", "en enää ikinä näe maailman tutuimpia kissakasvoja" jne. Puhuessani kissastani käytän edelleen monikkoa.

Ikävä on jotenkin kasvanut suuremmaksi sen jälkeen kun aikaa on kulunut. Sanan "ikinä" merkitys tuntuu välillä tuskaisen kovasti. Ei tämä kuitenkaan ole mitään niin pahaa ja kestämätöntä kuin se viikko jolloin Roope nukutettiin. Se ahdistus oli tuhat kertaa pahempaa kuin mikään ikävä. Edelleen ihmettelen miten ikinä siitä viikosta ja niistä minuuteista selvisi, kuka oli se ihminen joka pystyi toimimaan niinkin rauhallisesti ja järkevästi?!

Tämän ikävän kanssa on nyt vain elettävä. Ehkä jonain päivänä huomaan että se on hellittänyt päivittäistä otettaan. Pelkään että se tarkoittaa samalla sitä että olisin unohtanut. Ehkä en siksi anna itselleni rauhaa ajatuksilta koska pelkään sen merkitsevän unohdusta. Viisaammat ja saman kokeneet osaisivat varmasti kertoa ettei se ole niin, eikö? Eihän rakasta lemmikkiään unohda koskaan?

Igorikin meni tässä viime viikolla säikäyttämään. Kasvatin pohjalle vehnänorasta ja sehän maistui, oksennukseen asti. Oksennuksesta jäi päälle tosi voimakas kuolaus. En ollut ikinä sellaista kissalla nähnyt. Hätähän siitä tuli ja kiikutin kissan lääkärille. Jos vaikka joku korsi olisi tarttunut kurkkuun. Mitään ei tähystyksestä löytynyt. Röntgenkin otettiin suolitukoksen varalta. Vierasesinetukostakaan ei näkynyt. Yllättävänä löydöksenä sen sijaan kävi ilmi pyöreäreunainen maksa joka kuulemma voi viitata rasvamaksaan. Ei, ei nyt, ei nyt minulle sisäelinsairasta eläintä, ei ei ei! Käskettiin tulla viikon päästä maksakokeisiin ja varjoainekuvaukseen mikäli kuolaus ei loppuisi.

Kuolaus onneksi loppui kahden päivän päästä seinään kun parafiiniöljyn aikaansaama gagi putkahti hiekkikseen. Ehkä sinne johonkin torveen tai suoleen oli jäänyt ruohokorsi tai tukko jumiin jonka parafiiniöljy irroitti? 

Igor kuitenkin jatkoi vielä muutaman päivän väsyneenä oloa, ei jaksanut jutella eikä seurata perässä kuten tavallisesti. Maksavikamahdollisuus kuristi sydänalaa. Poika onneksi siitä on kuitenkin taas piristynyt omaksi itsekseen. Ehkäpä väsymys johtui vain siitä rauhoitteesta? Igorilla kun on aina kestänyt hurjan pitkään herätä noista operaatioista.

Tutkitaan maksa sitten joskus kun ollaan sopivassa saumassa lääkärillä. Ei silakkaturkilla voi mitään kovin akuuttia maksavikaa ainakaan tällä hetkellä olla kun ruoka maistuu, turkki kiiltää ja kaikin puolin kissa on oikein pirteä ja hauska itsensä. Ei se lääkärikään sanonut maksan oudon muodon automaattisesti mitään tarkoittavan, sanoi sen voivan olla hyvinkin myös vain luontaisesti sen mallinen.  Maksavikaisuuteen ei hänenkään mielestään viitannut Igorin muu yleismeininki ollenkaan. Ehkä siis en nyt huolehdi sitä asiaa ollenkaan - muuten tässä pää hajoaa ajatuksiin :).

Verikorva

Robbeli on vallannut valkoisen tuolin takan vierestä. Siinä ei istu ihan kukaan muu kuin Armon Herra. Palveluskunta tyytyy nöyrimmästi asemaansa ja istuu tilanpuutteessa itse sitten vaikka lattialla. Tietenkin.

Meillä oli eilen lääkärikeikka. Tällä kertaa koppaan sujautettiin silakkaturkki. Kolmisen viikkoa sitten Igorin toiseen korvanlehteen ilmestyi patti. Sellainen vesikellon tyylinen. Patti ei vaivannut kissaa mitenkään, mutta ei se myöskään mennyt ohitse. Piti siis käydä lääkärissä näyttämässä. En pelännyt patin olevan mikään paha juttu eikä se sellaiseksi osoittautunutkaan. Kyseessä oli verikorva. Yleisempi koirilla, syntyy voimakkaasta hankauksesta, pään ravistelusta tai iskusta. Muistin että patti tuli korvaan vähän sen jälkeen kun olin korvapuhdisteella putsannut Ipsun korvaröhnää tuttuun tyyliin. Puhdistetta lorahti vähän turhan reilusti ja koko kissan pää tuntui olevan märkä. Sitä se on varmaan niin raivoisasti kuivatellut että on saanut verikorvan aikaiseksi :(. 

Veri imettiin patista ulos ja korva näyttää ainakin nyt melko normaalilta. Patti voi kuulemma helposti uusia, mutta sillä ei välttis tarvi tehdä mitään. Menee itsellään ohi, tai sitten ei, mutta pahimmillaankin on lähinnä vain esteettinen haitta. Reppanalla on nyt vähän kurttuisa korva.

Mun kävi niin pientä poikaa sääliksi kun piti koppaan pakata ja reissulla ressata. Reppana joka ei koskaan mau'u, huusi koko automatkan, tärisi lääkärin pöydällä ja rauhoittui vähäsen vasta kun sai tunkea pään mun käden ja kyljen väliin. Pissasi alleenkin sinne pöydälle :(. Ei tuommoista reissua kyllä viitsi ihan muuten vaan tehdä. Onneksi saatiin samalla rokote niin ettei sitä varten tarvitse nyt sitten erikseen lähteä.

Poika oli ihan innoissaan kun pääsi kotona kopasta ulos ja tajusi missä ollaan. Rohkeuskertoimet kasvoivat sekunneissa ja tyyppi oli taas kohta oma viiriäinen itsensä :D.

Kissa koloon

Hyllyllä oli selvästi just kissanmentävä kolo. Musta koristekissa.

Hoitaja tuikkasi kortisonin. Pyysin häntäkin katsomaan suuhun ja juu, jaoimme mielipiteen suun punaisuudesta. Hoitaja sanoi ettei yhtään ihmettele jos tuolla suulla ei ruoka maistu. Noni. En ole ihan väripilkkuja näkevä hömelö sentään.

Mun mielestä kortisonista ei ollut tällä kertaa samaa vaikutusta kuin kahtena viime kertana. Syöminen ei näytä sujuvan kuin vettä vaan - tosin nyt kuitenkin syödään.

Onneksi tässä voidaan myös tarhailla ilta-auringon lämmössä. Se mukavuus hellii niin kylkiä kuin mieltäkin, toivon minä.

Hammasoperaation jälkeen

Hain Roopen kotiin 1,5 tuntia sitten. Kaikki oli mennyt operaatiossa hyvin. Kissa oli ihan tukevasti hereillä kopassaan kauluri koppaa vasten kolisten :). Se on nyt neljää isoa hammasta vailla.

Takahampaitten juuret olivat tulehtuneet. No ilmankos ei hirveesti huvittanut syödä! Muuten suun limakalvot olivat hyvässä kunnossa. Juu, se Synulox auttoi kyllä siihen vaikka muuten aiheutti murhetta. Paino oli vähän huonosta syömisestä huolimatta 5,9 eli piirun verran enemmän kuin viime punnituksessa. Tilasin samaan konkurssiin munuasarvotkin. Kiinnosti tietää kun nyt tässä viimeisten kuukausien aikana on joutunut niin paljon syöttämään papalle mitä sattuu. Sillä ei näyttäisi olevan juurikaan merkitystä koska krea oli 162 ja urea 13. Jälkimmäinen oli juu noussut vähän, mutta ei hälyttävästi. Huh ja halleluja näille tuloksille!

Kaikin puolin homma meni sitten kuitenkin oikein putkeen. Niinkö? Olen vähän epäuskoinen koska pelkäsin koko päivää ihan hirmuisesti :).

Katsotaan nyt miten se toipuminen tästä lähtee. Jännitystä siis piisaa vielä.
Ruoka ei vielä ole kiinnostanut. Tai on kiinnostanut juu, mutta ei niin paljon että sitä olisi syöty. Sheba luxuries -tunaa nuoltiin vähän. Sentäs.
Nyt saa taas myös jännittää että potkupuku pysyy paikoillaan. Ärsyttää kun pitää mennä töihin eikä voi jäädä seurailemaan tilannetta.
Synuloxin tilalle saatiin Amoxival. Lisäksi pitää lääkitä Metacamilla.
Paranepappapianparanepappapian....

Igor on oma hömelö itsensä. Sen kurnuttaessa ja vetäessä rallisessiotaan, aktivoitui myös käpyvaari ja otti muutaman juoksuaskelen kiipeilypuuhun mitä päätyi hetkeksi repimään antaumuksella. Ei se siis ihan kanttuvei ole ;).

Nuoren miehen suu

Nyt on sitten Igorsmeagolilta hampakset putsittu. Kaikki meni hyvin. Ihan tokkurainenhan kissa oli illan. Kopasta jaksoi kaksi askelta hoiperrella kunnes tuupertui maahan eteisen laatoille sammakkoasentoon. Siinä makasi tosi pitkään liikkumatta. Pisutkin lirahtivat alle :(. Siihen se kissa sitten heräsi ja lähti etsimään uutta päänriiputtelupaikkaa. Aamulla oli jo oma itsensä, silleen suunnilleen. Ei se mikään riehakas oma itsensä ollut, mutta kuitenkin tolkuissaan ja söikin ihan ok.
Hampaistossa eikä ikenissä ollut mitään moitteen sijaa runsaan hammaskiven lisäksi. Hurraa sille! Koskaan ei voi tietää mitä ylläreitä tulee vastaan kun suuhun päästään kunnolla näkemään.
Nyt on Ipsulla hohtava pepsodenthymy ja ihana kalanmakuinen hammastahna ostettuna jotta hymy voitaisiin yrittää säilyttää säihkyvänä.
Ipsun paino oli 4,8kiloa. Viime punnituksessa joskus en muista koska se oli 5,1. Hoikka putkilo on tuo kissa. Ja muutenkin pienikokoinen.

Roopen olemus näytti Igorin krapulatilan rinnalla todella hyvinvoivalta! Mua alkoi jo ihan emmityttää koko tuleva suuri operaatio. Roope ulkoili, jutteli ja pyyteli ruokaa. Ja söikin sitä. Kamala nälkä sillä tuntuu olevan - että siinä mielessä erittäin tervehenkinen pappa! Mutta joo, eihän se ihan hyvin kyllä syömään kye.

Zoomailin suuhun ja nyt näytti punoitus olevan jälleen vain toispuolista. Sillä puolella se sitten tosin on hampaissa asti. Turha kai sitä on odottaa että mihin asti tulehdus voi levitä. Hammaspoisto lienee tehdä hyvissä ajoin ennaltaehkäisevästi. Jospa se siitä rauhoittuisi. *peukut pystyssä*. Nyt aloitettiin antibioottikuuri jos vähän auttaisi. Epäilen kyllä. Ei siiitä viimeksikään mitään hyöytyä ollut, maha vaan meni sekaisin.

Huoltotoimi

Vähän jänskättää kun Ipsulla on tänään hammaskivenpoisto. Se nukutus jänskättää. Igor on ollut aina nukutuksen jälkeen pitkään tokkurainen, paljon pidempään kuin Roope. Reppanapieni ei tiedä mikä illalla odottaa.
Nyt kun kivet poistetaan, me otetaan taas hammasharjaus ohjelmistoon. Käyn ostamassa poiston aikana lasten hammasharjan. Tahnaa taitaa löytyäkin vielä... jollei ole mennyt vanhaksi.

Hammaspoisto edessä

No niin, Roope menee sitten hammaspoistoon. Neljä takahammasta lähtee. Pelottavaa. Se on iso operaatio eikä hyödyistä ihan hirmuisia takuita. Tehdään kuitenkin niin kuin lääkäri suosittelee, en mä muutakaan voi. 10.3. on aika varattuna nyt sitten. Aamulla vien ja illalla haen. Ja syön ite varmaan pelkkää soijarouhetta ja kaurapuuroa loppukuun ellei Vilho vähän ruoki... :/

Lääkärissä käyty

Käytiin näyttämässä Roopen suuta lääkärille. Ihan vaan tarkastusaika. Papan vointi on ollut sellainen ihan ok. On ollut päiviä jolloin huoli on nostanut päätään, mutta sitten on aina seurannut muutosta niin että olen tulkinnut tilanteen kuitenkin ok:ksi.

Siellä suussa mollottelee edelleen punaiset läntit. Lääkäri kuitenkin sanoi, ettei tilanne ole ollenkaan paha. Suu ei esimerkiksi ollenkaa haise. Tuskin se suu kissasta tunnoton on, mutta lääkärin mukaan katti ei joudu kärvistelemään tuskissa. Sen mä kyllä omasta mielestä näen myös kissan olemuksesta koska kissa ei kyyhöttele, ei eristäydy saunaan ja ennen kaikkea koska ruoka maistuu edelleen hyvin. Ehkä kortisonin vaikutus alkoi hiipua, vähän sellaista oirehdintaa saattoi olla havaittavissa.

Nyt on annettu uusi kortisonipiikki. Sillä mennään ja seuraillaan tilannetta. Vieläkään ei lähdetä hammaspoistoon koska se on kuitenkin iso operaatio. Tulehdusalue ei edes ole hampaissa asti vaan siellä vähän taaempana. Jos kisun vointi pysyy ok:na tällä hoidolla eikä tulehdus lisäänny niin eiköhän me näin voida sitten porskutella?

Tästä kortisonipiikistä kisusta tuli erilainen kuin viimeksi. Nyt se määräili koko yön ettei Igor saa nukkua sängyssä. Monta nujakkaa otettiin peittojen päällä. Mikä juttu tää nyt on? Onhan näitä määräyksiä ollut ennenkin ja aina lopulta on armo käynyt oikeudessa. Eiköhän tälläkin kertaa. Roope alkoi vaan nyt selvästi pomottelemaan. Illallakin ilmassa oli jo jahtausleikkejä melko aggressiiviseen sävyyn. Pappa koittaa vaan nyt vetää happea ja rauhoittua.

Roopehan voisi alkaa käytellä nyt kannabistuotteita säännöllisesti? Eikös jossain päin maailmaa niitä melkeinpä suositeltu epävirallisesti sairaille ihmisille. Passais mun mielestä nyt hyvin myös kroonisesti sairaalle kissalle. Lupsakkaa loppuelämää ;).

(Taas kun näki kissojen kisailua tuli niin houkutus haluta Igorille ikätoveri joka jaksaisi sen kanssa aina telmuta... voi huokaus sentään...).

Syömättömyyden syy

Käpyvaarilla on suutulehdus. Eikä edes kovin paha sellainen.

Ihana se lääkäri kun lunkisti rauhoitteli mua ettei tässä nyt suurta hätää kun ihan pirtsakkana pappa siinä näyttää möllöttävän :).

Mistä se tulehdus sitten on syntynyt? Se jäänee ehkä mysteeriksi. Syy voi olla vaikka munuaisvika. Tai sitten ei. Lääkäri mainitsi myös Felv:n ja Fiv:n mahdollisuuden. Perusflunssavirukset eivät tuommoista tulehdusta aiheuta. Felv ja Fiv ovat jääneet mulle peikoiksi mieleen ja kalpenin heti. Ipsultahan nuo testit otettiin sillon neljä vuotta sitten että periaatteessa papalla tauteja ei voi olla, mutta mun hätääntynyt mieli sitten muisteli kaikki atakit mitä tarhan verkon läpi on käyty ja vaikka lääkäri sanoikin että tarttumiseen vaadittaisiin suorempaa kontaktia ja puremista, oli hätääntynyt emo rauhoitettava niilläkin testeillä.

Tulehdusalueesta otettin varmuudeksi vielä näytepala. Siitä tulosta ensi viikolla. Sen perusteella katsotaan sitten jatkohoito. Nyt papalla on jälleen kipulaastari potkupukuineen ja sitten antibioottikuuri.
Jatkohoitona saattaa olla kortisooni (huono juttu) tai sitten hammaspoistoa. Jälkimmäinen kuulemma usein auttaa suutulehduksiin vaikkei hampaissa itsessään mitään pahaa olisikaan. Tulehtuneessa suussa sitten vaan on enemmän tulehtuvaa jos siellä on hampaatkin. Ne voivat mennä tulehduksen myötä pahoiksi mistä seuraa lisää tuskaa ja turmiota. Katsotaan nyt, ehkä mitään suurempia toimenpiteitä ei edes tarvita. Jospa ihan tuon antibiootti auttaisi?

Samalla sitten kun pappa rahoitettiin ni pyysin ottamaan myös ultran sieltä virtsarakosta kun viimeksi jäi niin vaivaamaan se veri pissassa. Rakosta ei löytynyt mitään hälyyttävää, ainoastaan sakkaa mikä on veren voinut aiheuttaa. Sakka on kivutonta eikä siis vaadi toimenpiteitä.

Että onpahan käpyä taas syynätty.

Olin vaan niin onnellinen kun sain sen punatiikerin takaisin kotisohvalle. Mä jo olin pahimpaan varustautunut. Mistä sitä maallikkosilmä näkee onko siellä suussa tulehdusta vain vai syöpä!?
Rauhoituksesta kesti taas aika pitkään toipua, mutta aamulla papan askel oli jo kevyt. Yön se nukkui onneksi mun vieressä ni pystyin tarkistelemaan että kaikki on hyvin ja potkupuku paikoillaan.
Ruokaa pyysi aamulla mutta ei tohtinut vielä syödä vaikka kauan näytti asiaa harkitsevan. Olen varma että kyllä se tuosta taas alkaa syödä! Pitää vaan saada se houkuteltua ottamaan ensin edes jonkun herkun sinne suuhun.

Mun pitää kuvata pappa puvussaan joka tällä kertaa onnistui tosi hyvin! Hetken pitää pähkäillä ja tehdä muutama susiversio ennen kuin alkaa hahmottaa kissan anatomian vaatetusvinkkelistä :D.

Igor muuten oksensi taas melkein heti sen jälkeen kun Roope tuli kotiin. Muistin heti että saman se teki myös viimeksi kun Roope oli operoitavana. Sen varmaan tulee paha olo siitä hajusta mikä Roopesta lähtee lääkkeitten jälkeen. Aika jännä.

Onneksi tässä on tulossa kolmen päivän viikonloppu niin pääsee hoivailemaan papparaista. Tehdään siitä taas se oma ärhäkkä itsensä :D.

Syömätön pappa

Aattoaamuna alkoi olla pienet vinkeet siihen suuntaan ettei Roope syö. Illalla myöhään kun tultiin kotiin se ei tosiaan enää syönyt. Valvoin melkein koko yön - taisin nukkua kolme tuntia - Roopen kanssa murehtien voinko lähteä Ouluun seuraavana päivänä kuten oli suunniteltu. Aamulla Roope söi Latzia melkein puoli vuokaa ja muutaman raksunkin. Itkuisena ja huonolla omalla tunnolla sitten päätettiin lähteä kun Roope kerran jotain söi ja olihan hälle tulossa melkein 24h hoitoa.

Hätä ja huono omatunto kasvoivat melko suuriksi kun olen itse 650km päässä ja hoitaja kertoo ettei Roope suostu syömään muruakaan. Onneksi kaapista löytyi vielä Recovery-ruokaa jota saa ruutalla annettua. Sitä oli hoitotäti vaarille saanut annettua.

Eilen pääsin vihdoin kotiin näkemään itse tilanteen. Laihtunut vaari se kotona odotteli. Kehräsi kuin viimeistä päivää. Ja ei syönyt. Tarjosin herkkuja, Sheban tunaa ja seitä. Selvästi molempia teki mieli, tuli luo haistamaan, vähän nuoli ja lähti pois. Heitin pienen seipalan Roopen suuhun niin että pää oli kemollaan taaksepäin ja samalla näin vaarin suuhun. Mähän en nyt ole lääkäri, mutta 95% varmuudella syömättömyyden syy näkyy. Siellä hampaitten takaosassa, siellä missä hampaita ei siis enää ole, molemmilla puolilla on valtavat kirkkaanpunaiset ja rakkulaisenoloiset alueet. Näyttää todella kipeältä! Tuli itselle vähän parempi olo tästä löydöksestä koska nyt syömättömyys ei näytä niin mystiseltä. Ei tarvitsekaan ehkä koko kissaa kuvata ja ronkkia. Pahimpia ovat ne ongelmat joille ei näytä löytyvän syytä.
Päästään onneksi jo tänään illalla omalle lääkärille.

Annoin eilen yhden koko vuuan Recoverya kitusiin ja tänä aamuna vielä neljä ruiskullista. Nyt ei pojan ainakaan ole nälkä. Se tärinäkehruu nimittäin loppui heti sen jälkeen kun oli mättänyt illalla kotiin tultua ruokaa kupuun.

Mulla on oma teoria mikä tässä voi olla kyseessä. Kuuntelen ensin mitä mieltä lääkäri on enkä heti viihdytä sitä kertomalla mun kotidiagnoosit :). Sen ainakin sanon ettei sillä mikään sisäelin ole lopahtanut ja vastaus ei löydy munuais- tai maksa-arvoista. Toivon parasta ja pelkään pahinta.

Ihan kamala olohan tässä on kun toinen on kipeä. Voi kun sille ei voi kertoa että kohta tulee apua.

Olisikohan ne ottaneet Roopea päivystykseen joulupyhinä syömättömyyden vuoksi? Siellä on se nauhoite että vain erittäinerittäin, todellatodella akuuteissa tilanteissa sopii soitella. Kyllä mä sen ymmärrän. Jos on vain yksi päivystävä lääkäri niin hengenhätäisiä elukoita varmasti löytyy joka varpaalle. Ei siinä ehkä yhtä syömätöntä mutta muuten normaalia kissaa tutkita. Tai sitten ehkä joo oltaisiin saatu apua jo aiemmin... voi että mulla on huono omatunto kun olen ollut niin kaukana kun pappa on ollut huonona :(.

Miten sillä on näin takkuinen vanhuus?! Reppana. Koko ikänsä se on ollut terve ja huoleton lemmikki mutta nyt kyllä pukkaa huolta ja kremppaa urakalla. Ei Robbe varmaan ainut tämmöinen krempakas vanhus ole?