Aattoaamuna alkoi olla pienet vinkeet siihen suuntaan ettei Roope syö. Illalla myöhään kun tultiin kotiin se ei tosiaan enää syönyt. Valvoin melkein koko yön - taisin nukkua kolme tuntia - Roopen kanssa murehtien voinko lähteä Ouluun seuraavana päivänä kuten oli suunniteltu. Aamulla Roope söi Latzia melkein puoli vuokaa ja muutaman raksunkin. Itkuisena ja huonolla omalla tunnolla sitten päätettiin lähteä kun Roope kerran jotain söi ja olihan hälle tulossa melkein 24h hoitoa.
Hätä ja huono omatunto kasvoivat melko suuriksi kun olen itse 650km päässä ja hoitaja kertoo ettei Roope suostu syömään muruakaan. Onneksi kaapista löytyi vielä Recovery-ruokaa jota saa ruutalla annettua. Sitä oli hoitotäti vaarille saanut annettua.
Eilen pääsin vihdoin kotiin näkemään itse tilanteen. Laihtunut vaari se kotona odotteli. Kehräsi kuin viimeistä päivää. Ja ei syönyt. Tarjosin herkkuja, Sheban tunaa ja seitä. Selvästi molempia teki mieli, tuli luo haistamaan, vähän nuoli ja lähti pois. Heitin pienen seipalan Roopen suuhun niin että pää oli kemollaan taaksepäin ja samalla näin vaarin suuhun. Mähän en nyt ole lääkäri, mutta 95% varmuudella syömättömyyden syy näkyy. Siellä hampaitten takaosassa, siellä missä hampaita ei siis enää ole, molemmilla puolilla on valtavat kirkkaanpunaiset ja rakkulaisenoloiset alueet. Näyttää todella kipeältä! Tuli itselle vähän parempi olo tästä löydöksestä koska nyt syömättömyys ei näytä niin mystiseltä. Ei tarvitsekaan ehkä koko kissaa kuvata ja ronkkia. Pahimpia ovat ne ongelmat joille ei näytä löytyvän syytä.
Päästään onneksi jo tänään illalla omalle lääkärille.
Annoin eilen yhden koko vuuan Recoverya kitusiin ja tänä aamuna vielä neljä ruiskullista. Nyt ei pojan ainakaan ole nälkä. Se tärinäkehruu nimittäin loppui heti sen jälkeen kun oli mättänyt illalla kotiin tultua ruokaa kupuun.
Mulla on oma teoria mikä tässä voi olla kyseessä. Kuuntelen ensin mitä mieltä lääkäri on enkä heti viihdytä sitä kertomalla mun kotidiagnoosit :). Sen ainakin sanon ettei sillä mikään sisäelin ole lopahtanut ja vastaus ei löydy munuais- tai maksa-arvoista. Toivon parasta ja pelkään pahinta.
Ihan kamala olohan tässä on kun toinen on kipeä. Voi kun sille ei voi kertoa että kohta tulee apua.
Olisikohan ne ottaneet Roopea päivystykseen joulupyhinä syömättömyyden vuoksi? Siellä on se nauhoite että vain erittäinerittäin, todellatodella akuuteissa tilanteissa sopii soitella. Kyllä mä sen ymmärrän. Jos on vain yksi päivystävä lääkäri niin hengenhätäisiä elukoita varmasti löytyy joka varpaalle. Ei siinä ehkä yhtä syömätöntä mutta muuten normaalia kissaa tutkita. Tai sitten ehkä joo oltaisiin saatu apua jo aiemmin... voi että mulla on huono omatunto kun olen ollut niin kaukana kun pappa on ollut huonona :(.
Miten sillä on näin takkuinen vanhuus?! Reppana. Koko ikänsä se on ollut terve ja huoleton lemmikki mutta nyt kyllä pukkaa huolta ja kremppaa urakalla. Ei Robbe varmaan ainut tämmöinen krempakas vanhus ole?
3 kommenttia:
Mistä semmoisia rakkuloita sinne kitaan mahtaa syntyä? Kuulostaa ihan vaivan alkulähteeltä - ei paljon huvita syödä, jos kita on kipeä. Tietää sen ittekin, ettei saa mitään suuhunsa laitettua, jos on esmes vaikka angiina tai jotain viisaudenhammasruntelua.
Syöminen tahtoo tosiaan olla vanhoilla kolleilla vaikea juttu. Itse olen saattohoidellut pari tapausta äidin kanssa lapsuusvuosina. Toisaalta - kuten sanoitkin - olemassa olevat näkyvät rakkulat voi sikäli olla hyväkin juttu, että se on varmaan jotenkin hoidettavissa ja siihen löytynee joku syy. Ruokavalion rukkaamista saattaa tosin olla edessä.
Tsemppiä vaarikissalle ja sinulle.
Hanu: Syy jäänee mysteeriksi..
Pihlajatar: Kiitos tsempistä :). Mä en vielä tahdo olla saattohoitamassa Käpyä... Ei kye ajattelemaan niin. Tässä pitää psyykata itsensä pysymään reippaana ja toiveikkaana niin pitkään kun vaan löytyy vaivoja joita on mahdollista parantaa tai helpottaa.
Vähän raskasta kyllä on tämmöisen vanhuksen kanssa elo kun saa koko ajan olla aistit virittyneinä kuuntelemaan miten se pappa pärjää.
Lähetä kommentti