Syömättömyyden syy

Käpyvaarilla on suutulehdus. Eikä edes kovin paha sellainen.

Ihana se lääkäri kun lunkisti rauhoitteli mua ettei tässä nyt suurta hätää kun ihan pirtsakkana pappa siinä näyttää möllöttävän :).

Mistä se tulehdus sitten on syntynyt? Se jäänee ehkä mysteeriksi. Syy voi olla vaikka munuaisvika. Tai sitten ei. Lääkäri mainitsi myös Felv:n ja Fiv:n mahdollisuuden. Perusflunssavirukset eivät tuommoista tulehdusta aiheuta. Felv ja Fiv ovat jääneet mulle peikoiksi mieleen ja kalpenin heti. Ipsultahan nuo testit otettiin sillon neljä vuotta sitten että periaatteessa papalla tauteja ei voi olla, mutta mun hätääntynyt mieli sitten muisteli kaikki atakit mitä tarhan verkon läpi on käyty ja vaikka lääkäri sanoikin että tarttumiseen vaadittaisiin suorempaa kontaktia ja puremista, oli hätääntynyt emo rauhoitettava niilläkin testeillä.

Tulehdusalueesta otettin varmuudeksi vielä näytepala. Siitä tulosta ensi viikolla. Sen perusteella katsotaan sitten jatkohoito. Nyt papalla on jälleen kipulaastari potkupukuineen ja sitten antibioottikuuri.
Jatkohoitona saattaa olla kortisooni (huono juttu) tai sitten hammaspoistoa. Jälkimmäinen kuulemma usein auttaa suutulehduksiin vaikkei hampaissa itsessään mitään pahaa olisikaan. Tulehtuneessa suussa sitten vaan on enemmän tulehtuvaa jos siellä on hampaatkin. Ne voivat mennä tulehduksen myötä pahoiksi mistä seuraa lisää tuskaa ja turmiota. Katsotaan nyt, ehkä mitään suurempia toimenpiteitä ei edes tarvita. Jospa ihan tuon antibiootti auttaisi?

Samalla sitten kun pappa rahoitettiin ni pyysin ottamaan myös ultran sieltä virtsarakosta kun viimeksi jäi niin vaivaamaan se veri pissassa. Rakosta ei löytynyt mitään hälyyttävää, ainoastaan sakkaa mikä on veren voinut aiheuttaa. Sakka on kivutonta eikä siis vaadi toimenpiteitä.

Että onpahan käpyä taas syynätty.

Olin vaan niin onnellinen kun sain sen punatiikerin takaisin kotisohvalle. Mä jo olin pahimpaan varustautunut. Mistä sitä maallikkosilmä näkee onko siellä suussa tulehdusta vain vai syöpä!?
Rauhoituksesta kesti taas aika pitkään toipua, mutta aamulla papan askel oli jo kevyt. Yön se nukkui onneksi mun vieressä ni pystyin tarkistelemaan että kaikki on hyvin ja potkupuku paikoillaan.
Ruokaa pyysi aamulla mutta ei tohtinut vielä syödä vaikka kauan näytti asiaa harkitsevan. Olen varma että kyllä se tuosta taas alkaa syödä! Pitää vaan saada se houkuteltua ottamaan ensin edes jonkun herkun sinne suuhun.

Mun pitää kuvata pappa puvussaan joka tällä kertaa onnistui tosi hyvin! Hetken pitää pähkäillä ja tehdä muutama susiversio ennen kuin alkaa hahmottaa kissan anatomian vaatetusvinkkelistä :D.

Igor muuten oksensi taas melkein heti sen jälkeen kun Roope tuli kotiin. Muistin heti että saman se teki myös viimeksi kun Roope oli operoitavana. Sen varmaan tulee paha olo siitä hajusta mikä Roopesta lähtee lääkkeitten jälkeen. Aika jännä.

Onneksi tässä on tulossa kolmen päivän viikonloppu niin pääsee hoivailemaan papparaista. Tehdään siitä taas se oma ärhäkkä itsensä :D.