Se suusisus on edelleen punainen eikä poika syö. Ilmeisesti suu arasta kipulaastarista huolimatta. Olen siis joutunut jatkamaan pakkosyöttöä jonka päätteeksi nyt vielä kaksi kertaa päivässä bonuksena antibioottipillereitä.
Kissa pelkää ja kyyristelee mut nähdessään ja mulla kyynelet valuu kun pitelen vaarin hentoista ja hätääntynyttä olemusta reisien välissä ja ruiskuttelen tavaraa suuhun. Miten mä pystyn tähän? Mistä tähän tilanteeseen revitään tsemppiä ja uskoa että kyllä tämä tästä? Onko tämän episodin päässä helpotus ja hymy? Loppuuko tämä ja koska? Miten mä itse pysyn täysissä järjissäni? Ei ole paras luonteenlaatu mulla näihin hommiin..
Ja se raukka on ihan mun vastuulla ja armoilla. :( Pakko jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti