Verikorva

Robbeli on vallannut valkoisen tuolin takan vierestä. Siinä ei istu ihan kukaan muu kuin Armon Herra. Palveluskunta tyytyy nöyrimmästi asemaansa ja istuu tilanpuutteessa itse sitten vaikka lattialla. Tietenkin.

Meillä oli eilen lääkärikeikka. Tällä kertaa koppaan sujautettiin silakkaturkki. Kolmisen viikkoa sitten Igorin toiseen korvanlehteen ilmestyi patti. Sellainen vesikellon tyylinen. Patti ei vaivannut kissaa mitenkään, mutta ei se myöskään mennyt ohitse. Piti siis käydä lääkärissä näyttämässä. En pelännyt patin olevan mikään paha juttu eikä se sellaiseksi osoittautunutkaan. Kyseessä oli verikorva. Yleisempi koirilla, syntyy voimakkaasta hankauksesta, pään ravistelusta tai iskusta. Muistin että patti tuli korvaan vähän sen jälkeen kun olin korvapuhdisteella putsannut Ipsun korvaröhnää tuttuun tyyliin. Puhdistetta lorahti vähän turhan reilusti ja koko kissan pää tuntui olevan märkä. Sitä se on varmaan niin raivoisasti kuivatellut että on saanut verikorvan aikaiseksi :(. 

Veri imettiin patista ulos ja korva näyttää ainakin nyt melko normaalilta. Patti voi kuulemma helposti uusia, mutta sillä ei välttis tarvi tehdä mitään. Menee itsellään ohi, tai sitten ei, mutta pahimmillaankin on lähinnä vain esteettinen haitta. Reppanalla on nyt vähän kurttuisa korva.

Mun kävi niin pientä poikaa sääliksi kun piti koppaan pakata ja reissulla ressata. Reppana joka ei koskaan mau'u, huusi koko automatkan, tärisi lääkärin pöydällä ja rauhoittui vähäsen vasta kun sai tunkea pään mun käden ja kyljen väliin. Pissasi alleenkin sinne pöydälle :(. Ei tuommoista reissua kyllä viitsi ihan muuten vaan tehdä. Onneksi saatiin samalla rokote niin ettei sitä varten tarvitse nyt sitten erikseen lähteä.

Poika oli ihan innoissaan kun pääsi kotona kopasta ulos ja tajusi missä ollaan. Rohkeuskertoimet kasvoivat sekunneissa ja tyyppi oli taas kohta oma viiriäinen itsensä :D.