Raksut pitänee piilottaa perheen toiselta kaksijalkaiselta. Mokoma hemmottelee villahousuja minun poissaollessa nakkuloilla. Kun niin kovasti kuulemma kissat ruokaa pyytelivät. Höh ja pöh. Sinä päivänä kun tulin kotiin ja tarjosin ruoka-aikaan nautasuikaletta, käytiin kupin viertä vain kaapimassa eikä ruokaan koskettu. Nostin kupin jääkaappiin muutamaksi tunniksi ja johan sen jälkeen nälkä ajoi tehtävänsä. Raksujen tenho on silti mitä ilmeisimmin hyvin suuri. Addiktoivaa kamaa kuten ennenkin todettu.
Bruno on vähän oppinut jo talon rutiineihin. Yöt on saatu nukkua melko rauhassa kun illalla huitaistaan viimeiseksi läähätyksiin päättyvä juoksusessio. Aamuherätyksen saan kehruun saattelemilla naamapesulla ja hiusten natustelulla. Oujee :).
Yhtenä yönä kissat nukkuivat yhdessä mun jalkojen välissä. Ihme ettei Igor häiriintynyt!
Ipsupipsupikkuinen. Jotenkin nyt tuntuu että kaikki on kuitenkin toisin meidän välillä. Igor ei ole kiinnostunut minun virittämistä leikeistä kun kivaa on ainoastaan kamun kanssa juokseminen. Onkohan Ipsu mustis kaikesta siitä ajasta ja huomiosta mitä Bruno vie? Välillä laitan Brunon tarhaan ja vietän ihan rauhaisaa kahdessaoloaikaa Igorin kanssa.
Ehkä kaikki tasaantuu kuitenkin ajan kanssa? Asiat asettuvat omiin uomiinsa? Onhan tämä kaikki ihan uutta ja erilaista edelleen meille kaikille. Bruno on kuitenkin ollut meillä vasta vajaa kolme viikkoa.
Välillä on näyttänyt myös siltä että poikien leikit äityvät vähän turhan totisiksi. Kaikki alkaa ihan leikkisällä kurnutuksella ja spurttailulla mutta jossain vaiheessa saattaa homma mennä Brunon osalta vähän överiksi. Se on kuin pieni lapsi joka hurjapäänä leikkiessä menee ihan holtittomaksi touhuiluissaan. Siinä kohtaa Igorilla on mennyt muutaman kerran hermot. Ehkä sekin lienee normaalia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti