Igor oli siitä hetkestä lähtien kun se tuli meille mun kissa. Sielujen sympatiaa. Nyt tuntuu pahasti siltä että joku juovapaita on tullut meidän väliimme. Bruno on ihana otus ja sen ainoa vika on se, että sekin rakastaa mua yli kaiken. Bruno haluaa olla aina siellä missä minäkin, se kurnuttaa, kehrää, puskee, punkee syliin ja suukottelee. Igor ei mahdu väliin, se luovuttaa eikä kilpaile huomiosta. Aina kun yritän viettää laatuaikaa Igorin kanssa, köpöttää juovapaita paikalle ja silakkaturkki poistuu häiriintyneenä. Vain suljetun oven takana saan silittää Igoria rauhassa, mutta häiritsee tunnelmaa kun toinen kuopii ovea ja miukuu.
Asiat ovat kuitenkin hyvällä mallilla sinänsä, että Igor on saanut parhaan kaverin. Bruno on ihan ykköstyyppi yhteisleikkeihin. Kissapoikien välillä on selvästi kehkehtymässä myös jotain leikkiä syvempäänkin sillä viime aikoina yhä useammin tuon rasavilliparin tapaa köllöttelemässä kylkikyljessä kiinni. Kerran olen nähnyt jopa kun Bruno pesi Igoria antaumuksella ja Igor vaan nautiskeli silmät ummessa.
Olen silti toiveikas että Igorin ja minun välit vielä lähenevät kun aikaa kuluu. Muistan että siinä meni puoli vuotta ennen kuin Roope oli jälleen oma itsensä sen jälkeen kun Igor muutti taloon.
Aika lutuiset ovat nuo kaksi kaverusta, murumuikkuset:
Bruno on kasvanut hirmuisesti. Painaa jo yli viisi kiloa. Igor näyttää taas pikkupojalta.
Brunon ientila ei ole onneksi mennyt ainakaan pahempaan. Hampaitten harjaus on ollut päivittäistä ja aina silloin tällöin olen antanut muutaman päivän Dentisept-kuurin. Muutaman viikon Bruno on nyt syönyt lisäksi PlagueOffia. Lääkäri tosin sanoi että hömpänpömppää, mutta kokeillaan nyt sitäkin.
Niissä kohdissa mitä harjalla itse pystyy sujuvasti harjaamaan, ien on selvästi terveemmän näköinen, melkein ihan kauniin vaaleanpunainen. Ihan takimmaisissa hampaissa sen sijaan ien on punaisempi. Kuka kertoisi miten sinne asti pääsee harjan kanssa operoimaan?! Kaikki harjamallit on testailtu ja ihan kaupasta ostettu vauvojen ensiharja on parhaaksi todettu. Sekään ei silti mahdu kissan pieneen poskeen.
1 kommentti:
Löysin ihan sattumalta sun blogiin ja ihastuin ikihyviksi kisuleihisi. Itsekin toivoisin saavani sellaisen ja vuoden päästä omaan kotiin muuttaessani saankin toivottavasti oman maukulin riemukseni. Kannatan myös kierrätysjuttuja ja kirppiksiä! =) Olisiko blogiasi mahdollista seurata jotenkin, vai onko käytössäsi ollenkaan lukemismahdollisuutta? =)
Lähetä kommentti