Mahdoton remupetteri tämä Brunosemme. Paljon helpompi leikitettävä kuin Igor. Igoria on aina pitänyt vähän lämmitellä ennen kuin leikin hurmos on saanut vallan. Bruno on melkein aina heti valmiina riehumaan.
Mainio pikku peto se on.
Leikkien tiimellyksessä tuo kiipeilypuu on kärsinyt pahasti. Onhan siitä sen restauroinnista jo monta vuotta aikaa, Igorkin sitä on ehtinyt paloitella ihan tehokkaasti ja nyt Bruno on viimeistellyt homman. Vielä kun lämpimiä kesäpäiviä on jäljellä ja voi ulkoilmatyöskennellä, pitää puun raapimatasot päällystää uudelleen. Mietin uuden Catmaxin tilaamista tämän tilalle, mutta toisaalta miksi tästä puusta luopuisi kun tämä kerran on kovasti pidetty ja päivittäisessä käytössä?!
Samaan aikaan kun Bruno riehuu alatasolla, katselee Igor aikuisen maltilla vaan maisemia. Heh, no kyllä se tämäkin kissa remuta osaa :D.
Bruno näyttää jo äärettömän tutulta. Välillä melkein pelottavan tutulta. Se on ehkä tuo raidallisuus ja perinteinen maatiaiskuviointi M-kirjaimineen otsassa mikä pojasta tekee niin tutunoloisen. Brunon katse näyttää välillä aavistuksen Roopelta, vain väärän väriseltä Roopelta.
Voi kun saisikin vielä katsoa Roopen punatiikerinassua :(. Siitä on jo ikuisuus kun sen turkkia silittelin. Niitä pikkuiseksi kutistuneita tassuja (vai olivatko ne aina niin pienet? Brunolla ja Igorilla on ihan kourat Roopen taasuihin verrattuna), luisevaksi muuttunutta selkää ja silti aina niin vastapestyä kissannaamaa. Harvahampaista ruotiukkoa on kova ikävä. Tein Roopesta ison taulun olkkarin seinälle. Siinä se on paraatipaikalla. Voisin ottaa siitäkin kuvan tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti