Ah mikä sotku! ...vaan mitäpä sitä ei kissojen vuoksi vähän sietäisi.
Vähän jahtausta... hyökintää...
...väijytystä...
...yllätyksiä...
...putkiryömintää.
Se on parasta kissamenoa se.
Ja Roope vahtii pikkupoikien leikkejä.
Näin viime yönä tosi eläväntuntuista unta. Kävi ilmi että me haudattiinkin tyhjä laatikko. Roope oli itse asiassa matkustanut käpykissojen hoitokotiin. Eksyimme sinne jostain syystä ja yhdestä ovesta kurkistaessa näin Roopen tutussa sfinksi-asennossaan sohvankarmilla ikkunasta ulos katsellen. Minut havaittuaan se käänsi pään hetkeksi suuntaani, muttei tehnyt elettäkään tullakseen moikkaamaan saati lähteäkseen mukaamme takaisin kotiin. Niin tyypillistä. Ihan kuin olisi halunnut viestittää että "juu täällä kuule palvelu pelaa loistavasti ja on lokoisat olot". Voi ei.. unihan se vain oli.. mutta niin toden tuntuinen. Koko päivän on ollut kova ikävä punatiikeriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti