Täällä me ollaan!
Kai se pitää nyt vaan hyväksyä ettei tuo punatiikeri ole enää entisensä. Heikko syöminen ei johdu suusta. Kurkkasin sinne joskus viime viikolla todetakseni että kortisoni kyllä auttoi! Ruoka vaan ei oikein hirmusti maistu. Sillä tavalla syö että joku istuu vieressä, juttelee, silittelee, kannustaa ja asettelee raksuja lähes yksitellen syötäväksi. Tai päällystää niitä Sheban tunalla ja sitten asettelee yksitellen. Pitänee iloita että edes niin ruokaa uppoaa.
Eilen tuli oksu. Pelkkää limaa. Jano on kova. Epäilen kohonneita munuaisarvoja. Vaan eipä sille mitään sitten mahda. Sentäs se ruoka mitä nyt syödään, on pääosin munuaisruokaa.
Yli kaksi kuukautta sitten ajeltu kalju on edelleen kalju. Joulun aikoihin tehty kalju kasvaa vain hentoa alusnukkaa. Selvä se ettei pappa käy ihan täysillä.
Mutta se käy edelleen. Entistä käppänämpänä mutta käy.
Aurinkoinen keli on parasta. Silloin olo ja olemuskin ovat minusta silminnähden valoisampia.
Ipsukka puolestaan on vähän lihonut. Pieni pyöristyminen ei ole vielä tuolle lihaskimpulle pahasta.
Ostin sille muuten pitkästä aikaa kuivattua maksaa. Heh, kaveri haistoi sen jo ostoskassista ja kävi ryöstökaivuulla ennen kuin ehdin ostoksia purkaa :).
2 kommenttia:
Hyvä, että saat kissan kuitenkin syömään munuaisruokaa, vaikka pienissä erissä. :) Tsemppiä! Rapsutukset molemmille kissoille.
Kollo on vihdoin oivaltanut kuinka kissan kuuluu pyöritellä raksupalloa. :D
Joo, pääasia että se nyt jotain syö kuitenkin. Väistämätöntä on tämä vanhuus, eihän sille mitään voi. Karua vaan että se on käsillä että pappa rapistuu :/.
Kiitos!
Hih, hyvähyvä! Se pallo on ainakin meillä yllättävän hyvää ajanvietettä. Nakkulat maistuvat usein mieluummin pallosta kuin lautaselta. Hyvä sisäkisun vähän puuhastella edes jotain ruuan eteen.
Lähetä kommentti