Mitä tapahtuu sen jälkeen kun on just siivonnut, pessyt lattiat, tuulettanut matot ulkona ja tuonut ne sisään. No sen jälkeen tot kai kattimukset vetävät yhteisen rallihetken missä muksitaan ja potkotetaan toinen toista niin että karvat lentelevät tuppoina joka suuntaan. Tietenkin. Pitäähän se koti saada taas kotoisan karvaiseksi.
Taiston jälkimainingeissa:
Musta tasaannuttaa hengitystään aina tuossa asennossa. Punainen suuntaa vessaan juomaan matsin painikkeeksi.
Ja vielä kun aikaa kuluu hetkonen ollaan tahoillaan näissä tunnelmissa:
Kuten edellisestä saattaa päätellä, voi Bobbeli melko hyvin. Antibiootti on vähentänyt suun punoitusta huomattavasti.. mutta se on myös pistänyt masun aivan kuralle. Onneksi kaapista löytyy aina Attapektiniä. Se auttaa. Tosin nyt en tiedä mikä on homman nimi kun suu ei pahasti punoita, masu ei ole kuralla mutta silti ruoka maistuu vähän huonosti. Tai no maistuu se, mutta ei tuo kissa syö niin kuin Roope syö. Kun siis Roopehan syö niin että napa pullottaa. Ehkä se antibiootti silti vähän möyryttää sitä mahaa? Tai suu sattuu vaikkei punoita? Vai sattuuko se suu kun kissa kuitenkin syö, haukottelee ja maukuu? Tai mistä hemmetistä tässä voi enää mistään mitään ymmärtää?!
Teenkö oikean ratkaisun kun vien papan ylihuomenna hammaspoistoon? Mistä mä voin mitään tietää?
Ehkä se lääkäri tietää... Ehkä tämä operaatio ei ole niin iso juttu (on se) että mun pitäis pähkäillä mitään. Ehkä se on tässä tilanteessa paras ja pitkäkestoisin apu minkä voin katille tarjota? Niinhän mä kuukletuksen perusteella vähän niinku sain selville.
No, ehkäpä tämä tästä. Pakko vaan tyytyä siihen ettei mitään aboluuttisia totuuksia ja ohjeita tule mistään.
2 kommenttia:
Iso operaatio hampaiden poisto on, mutta toistan taas itseäni, kun sanon, että meidän kissat on joka kerta toipuneet yllättävän hienosti. Ne laittaa kuitenkin hyvät kipulääkkeet.
Ja olo on jälkeenpäin ollut paljon iloisempi, kun suu ei ole ollut enää kipeä. Ja olen jo tottunut ajatukseen, että meillä hampaiden poisto jatkuu, sillä FORLilla on taipumus edetä muihinkin hampaisiin.
Tsemppiä hampaiden poistoon - sekä Roopelle että emännälle. Harvoista kissoista kuitenkaan pidetään noin loistavaa huolta. <3
Kiitos kun toistat itseäsi, kaikki tsempit ovat tervetulleita :).
Kisu on nyt viety lääkärille ja haen sen illalla kotiin. Ihan kauheaa kuinka hermostunut mä olen operaatiosta. Mahassa kova huolimöykky eikä ajatukset oikein kulje kirkkaasti, olin tuolla liikenteessäkin ihan kehällä koko ajan. Ei ajokuntoinen.
Mutta kyllä ne Roopesta siellä varmasti pitävät hyvän huolen kuten ennenkin. Otin Roopelle ison kantokopan käyttöön niin on ukkelilla vähän isommat tilat heräillä nukutukseseta ja odotella emoa hakemaan.
Lähetä kommentti