Puku pysyy paikallaan. Jos se yön pysyi, pysyy se myös tämän päivän. Kissa pystyy myös aika hyvin liikkumaan puvun kanssa. Musta on siis tullut aika hyvä pukuompelija kissalle :).
Illalla sen jälkeen kun olin avannut kaikki märkäruokavaihtoehdot mitä kaapista löytyy ja mikä niistä ei kelvannut, tuikkasin kokeeksi myös pari nakkulaa pöydälle. No sitähän se käpy oli odottanut! Mittää muhjuja syö mun raksumies! Vähän epäuskoisena kaatelin lisää nakkuloita.. ja lisää.. ja lisää. Ei hyvä ihme, tuo lähes hampaaton tikkisuu syö nakkuloita! Söi tänä aamunakin ihan hirmu keon. Hyvin näyttää sujuvan. Ääntäkään ei kuulu, mutta näyttäisi siltä että se niitä mylperöitä vähän natustaakin ennen nielaisua. Varmaan tässä kohtaa tuoreilla tikeillä märkkis olis parempaa, mutta minkäs teet jos nakkula on se mitä kissa haluaa?
Ihan doupattuhan tuo kissa on, pilvissä liitelee, ei varmasti paljon kipua tunne. Mutta uskon että jos se nyt niitä nakkuloita pystyy syömään, pystyy se myös sitten kun kaikki lääkkeet loppuu ja tikit ovat sulaneet.
Kaikki on siis oikein mallikkaasti :). Emolta on niin pudonnut kivi sydämeltä. Nyt luottavaisin mielin että tästä oli juuri se hyöty mitä haettiinkin.
Kovasti kissa kehrää pöllyissään ja hassusti kihnuttaa leukaansa kaikkea mahdollista vasten. Varmaan siksi kun siellä suussa tuntuu joku?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti