Sei

Roope oli taas lääkärimatkan ihan viilipytty. Pinnan alla silti varmasti kuohui.

Sai kipu- ja antibioottipiikit ja ostin mukaan Walthamin recovery-safkaa.

Oma-aloitteisesti ei syönyt joten annoin ruiskulla puoli boxillista recoverya. Homma sujui yllättävän hyvin! Kissa ei sylkenyt ruokaa pois vaan mutusteli menemään. Harmi vaan kun se ruisku on niin pieni että aina pitää keskeyttää kun pitää mennä ruiskua täyttämään. Tänä aamuna tosin hoksasin että saa sitä ruokaa lapettua suuhun myös sormella! Niin ja siis ei syönyt tänäänkään :(.

PAITSI. Sei maistui! Ihan omatahtoisesti söi sekä illalla että aamulla aika montakin palaa seitä. Heti kun annoin tyrkylle teollista kissamuonaa, käänsi pään pois mutta se sei, aaaah, juu kiitos.

Hmmm... Se syö siis broiskua ja seitä omatahtoisesti. Voisin veikata että se söisi myös possua tai sydäntä. Voisko olla niin että sillä on protskuvaje (tai siis ei vois vaan sehän sillä on selvästi kun on syönyt kolme vuotta pelkkää hiilaripellettiä) ja sen oma keho kertoisi sille että nyt tarvitaan lihaa? Selvästi tämä lääkärikeikka laukaisi lihan huudon. Syyt voivat olla moninaiset. Monimutkainen ja herkkä kompleksi on tuo elukka. Mutta selvästikään sillä ei ole suussa eikä nielussa mitään häikkää kun kerran lihapalojen narskuttaminen ja nieleminen ei tuota ongelmia.

Mitä jos mä nyt antaisin sille vaan sitä lihaa mitä itse tahtoo syödä? Jospa se ruokahalu sieltä kasvaisi takaisin. Parempi varmaan että syö mitä vaan itsenäisesti kuin se että mä tungen pakolla? Jos vaikka viikon syötän lihaa niin tuskin se pitkällä tähtäimellä niin haittaa.. ja toisaalta, syömättä se kuolee silti nopeiten ja varmimmin.
Näin se lääkärikin mulle neuvoi silloin sen mahavaivan kanssa. Että silloin jos kissa ei tykkää tai jos sille ei sovi joku ruoka niin sitten annetaan mikä sopii ja mitä syö. Maalaisjärkeä.

Olen nyt itse rauhallisemmalla ololla koska kissalla on selvästi asiat nyt paremmin. Se ei enää kehrää. Ja jeeeee, se tuli pitkästäpitkästä aikaa mun viekkuun yöllä :). Ilman tätä syömättömyyttä sillä olis mun mielestä kaikki hyvin kun tarhassakin tykkää käydä. Se että sai eilen murua rinnan alle tavalla tai toisella, vahvisti varmasti sen oloa.

Nyt peukut niin pystyyn kun olla voi että se poika alkais syömään! Vaikka objektiivisesti katsottuna tämä tilanne on ihan kamala pakkosyöttöineen, olen kuitenkin toiveikas ja jaksan uskoa että tämä tästä. Onhan Roopella edelleen selvästi asioita mistä se tykkää, mitä se touhuilee eli elämänhalua löytyy. Ja kun se just kävi lääkärillä ja todettiin että se on hyväkuntoinen! Tämä on nyt tämmöinen omituinen umpisolmutilanne mikä vaan pitää saada auki. Mun on pysyttävä rauhallisena, jämynä ja kannustavana ni kyllä se kissakin siitä tokenee. Eikö vaan?

Kysyin vielä siitä verestä pissassa. Koska siellä viljelyssä ei kasvanut mitään, ei ole tulehdusta eli tilanne ei ole Roopelle kivulias. Tämä on erona Heikkiin, Heikillä oli jatkuva tulehduskierre.

Hassua muuten miten Igor vaistoaa että jotain on tekeillä ja oudosti. Se hääräilee koko ajan lähellä ja nuuskii kaikkea suurella kiinnostuksella. Hih, ja riehakaskin se on :D.