Aina välillä iskee tajuntaan tilanne yksinkertaisuudessaan: Mun kissa ei syö ja mä syötän sitä ruiskulla.
Se ei kuulosta hyvältä.
Kuuntelin eilen yhtä ikivanhaa levyä töissä ja itkin Roopea. Sitten autossa kun oltiin Roopen kanssa eläinlääkärireissulla tuli radiosta biisi tuolta levyltä ja sitä ei todellakaan enää soiteta missään. Hyi että mikä enneolo tuli.
Voi että mulla on kiire kotiin :(.
Nyt tuli vielä mieleen että jos tämän syömättömyyden takana onkin lääkärikäynnistä aiheutunut stressi!?! Käyn ostamassa Feliwayn seinään varmuudeksi. Kannattaa sekin kokeilla, siinä ei menetä ainakaan mitään.
Nyt mä ihan innostuin tästä mahdollisuudesta :).
Vilho oli tullut kotiin ja Roope jolkottanut yläkerrasta sitä vastaan. Ei se ruokaa sentäs pyytänyt mutta pyysi päästä tarhaan. Olen iloinen koska siinä ny näkee että se kissa on ok muuten mutta sen syömishomman kanssa vaan on asiat vinksahtaneet.
Jahka pääsen kotiin, tarjoan ekana sille seitä josko ihan itse tahtois vähän syödä. Palataan raksukokeiluihin ja recoveryyn sitte illemmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti