Mä aloin huvikseni miettiä että jos Roopelle pitäisi etsiä kotia, millä sanoilla sitä markkinoisin.
-Itsenäinen.
-Saa silittää - joskus, kun herralle sopii. Ilmeistä pitää tiiviisti tarkkailla koska alkaa olla liikaa kosketusta tai muuten tulee hammasatakkia.
-Ei todellakaan viihdy sylissä. Eikä vieressä. Paitsi öisin.
-Öisin Roopesta saa suloisen, kehräävän ja silitettävän unikaverin kunhan vaan tekee juuri oikeaan kohtaan peitosta herralle pötkötyskohdan ja heräilee tasaisin väliajoin nauttimaan mahdollisuudesta silittää punaturkkia ja kuulemaan kehruuta.
-Aamuisin ei tarvitse ikinä nukkua pitkään, Roope kyllä herättää.
-Vaatii muutenkin palvelua kovalla äänellä.
-Rauhallinen. Ei tee mitään tihutöitä eikä harrasta akrobatiaa.
-Sisäsiisti.
-Ei kovin kranttu.
Ei kuulosta Roope noilla kuvauksilla ehkä kovin haluttavalta. Mutta se silti on! Se on kaikessa itsenäisyydessään ja jöröydessään jotenkin valtavan humoristinen mörrikkä, armon herra. Ne hetket kun häntä saa silittää ja herra osoittaa tyytyväisyyttään kehruulla ja puoliavoimilla silmillä, ovat harvinaisuudessaan ihan mielettömiä. Roope ei oo niin sanotusti helppo nakki ;).
2 kommenttia:
Heh, todellakaan ei silittely käy laatuun normitilanteissa. :D Olen kahden silitysliikkeen jälkeen saanut joka kerta sellaisen mulkaisun, että "annas olla lääppimättä". Ja se on vaan hauska ominaisuus sekin. Kunnon kissapersoona, rohkea ja rauhallisen itsevarma.
Näin se menee ;). Roopen on ihan kuningaskissa, nimenomaan kaikessa ylhäisyydessään!
Lähetä kommentti