Kuvauskohteena oli 10vkon ikäinen ihmistenava, mutta frakkipukuinen kissaherra asetteli itsensä kuvausalustana toimivalle taljalle niin edustuksellisesti että pitihän sitä siitäkin kuva napata...

...pikaisesti ennen kuin kissa singahti häiriintyneenä omituisen ihmisolennon tieltä. Kaikenmaailman omituisuuksia sitä rauhalliseen sisäkissaelämään tupsahteleekin. Ensin tuodaan lokoisa ja kutsuva talja makoiltavaksi ja sitten kohta taljalle asetellaan oudolle tuoksuva ja epäilyttävästi äännehtivä olento. 

Onneksi terassilla piisasi keväistä auringonpaistetta ja rauhaa. Iltapäivä vierähti siellä köllötellessä varsin rattoisasti.

Olen mä vaan aika komea. Vähän kirppu ehkä kooltani, vaan eipä se mun kollikasta olemustani kovasti himmennä.

Pikkulinnut lauloivat että kömpelö serkkupoika saattaa olla huomenna tulossa kyläilemään. Pitää siis vaurautua ja verrytellä akillesjänteet vetreiksi, jotta hypyt hyllyille tarkkailuasemiin sujuvat ongelmitta.

Itseasiassa aloitimme Brunon kanssa treenit jo tänään, aamuvarhaisella. Treeni oli monipuolinen. Siihen kuului pehmeällä alustalla lämmittelyä - käytännössä siis sängyssä nukkuvien ihmisten päällä toistemme vaanimista ja ponnekasta hyökkäilyä. Sängystä siirryimme lattiatasolle ja siitä portaisiin hurjiin sykkeenkohotuksiin. Lopuksi viimeistelin treenin makoisilla venytyksillä makuuhuoneen sälekaihtimia vasten. Sälekaihtimien kanssa on kuulkaas hyvä venytellä myös nuo kynnenojentajat. Sillä saa kätevästi herätettyä myös henkilökunnan tarjoilemaan raikasta vettä ja aamiaista treenin päätteeksi.

Samanlainen

Voi ei, Ipsu näyttää edelleen ihan samalta kuin silloin kun se meille tuli! Sain siitä itse asiassa meilillä ihan samannäköisen kuvan ennen kuin pojan hain kotiin. Mun rakas pieni kissalapsi :).