On taas mitä repiä

Roopelle yli kymmenen vuotta sitten tehty kiipeilypuu oli taas aika pahassa jamassa. Päällysteen uusimisesta oli jo monta vuotta. Kissan raisu kosketus oli saanut puun osittain melkein paljaaksi. Täältähän siitä repaleisuudesta näkeekin pikkuisen otoksen.

Uutta puuta ei mitään järkeä hommata koska tämä yksilö on kovasti käytetty ja tykätty. Nyt saatiin vihdoinkin aikaiseksi vaihtaa riekaleet ehoon pintaan. Täydelliseen uudistukseen ei jaksettu lähteä, vaihdettiin vain ne puun osat mitkä sitä kipeäimmin kaipasivat.

Kyllä nyt taas kelpaa käydä nojailemassa:

Aikas siististi saatiin nuo kaikkin saumat ja reunat laitettua vaikka ihan amatöörejä ollaankin ;).

Hirmunen duuni tässä kyllä oli. Uusi päällyste nakutettiin kiinni käden käänteessä mutta se vanhan repiminen.. oli muuten niitti poikineen ja melko syvällä :p

Tarhan fiksausta

Laitettiin vähän ylätarhaan sisustusta. Tämä piti oikeastaan tehdä jo neljä vuotta sitten mutta asia on vaan jäänyt... osittain sen vuoksi ettei sopivaa puupökkelöä ole löytynyt. Nyt oli "pappa" löytänyt mahtavan kelon metsästään ja kiikutti sen Igorin iloksi. Samalla laitettiin tarhan yläosaankin hyllystö. Siitä tuli heti hitti. Arvasin, koska tuolta ylhäältä tarhan etualalta on ihan mahtavimmat näköalat.

Vielä tuonne olisi tarkoitus väsätä jonkinlainen riippumattosysteemi. Joku tosi tukeva sellainen.

Tarhan fiksauksen jälkeen tuli itku. Tämä oli Roopen kesäaamujen jodlauspaikka. Roopen olisi pitänyt olla näkemässä muutokset ja päästä niistä nauttimaan. Nyt on tarha muutettu eikä Roope näe sitä ikinäkoskaan :(.

Olen tavallaan pystynyt olemaan hurjan reipas ja jatkamaan elämää. Suuri menetys ei ehkä näy mutta tuntuu kyllä. Mielessä pyörii edelleen ihan päivittäin punatiikerini monella tavalla, välillä isona suruna, välillä hauskana muistona. Välillä ihan säpsähdän ikään kuin hereille "mitä minä olenkaan mennyt tekemään", "tapahtuiko se tosiaan", "en enää ikinä näe maailman tutuimpia kissakasvoja" jne. Puhuessani kissastani käytän edelleen monikkoa.

Ikävä on jotenkin kasvanut suuremmaksi sen jälkeen kun aikaa on kulunut. Sanan "ikinä" merkitys tuntuu välillä tuskaisen kovasti. Ei tämä kuitenkaan ole mitään niin pahaa ja kestämätöntä kuin se viikko jolloin Roope nukutettiin. Se ahdistus oli tuhat kertaa pahempaa kuin mikään ikävä. Edelleen ihmettelen miten ikinä siitä viikosta ja niistä minuuteista selvisi, kuka oli se ihminen joka pystyi toimimaan niinkin rauhallisesti ja järkevästi?!

Tämän ikävän kanssa on nyt vain elettävä. Ehkä jonain päivänä huomaan että se on hellittänyt päivittäistä otettaan. Pelkään että se tarkoittaa samalla sitä että olisin unohtanut. Ehkä en siksi anna itselleni rauhaa ajatuksilta koska pelkään sen merkitsevän unohdusta. Viisaammat ja saman kokeneet osaisivat varmasti kertoa ettei se ole niin, eikö? Eihän rakasta lemmikkiään unohda koskaan?

Igorikin meni tässä viime viikolla säikäyttämään. Kasvatin pohjalle vehnänorasta ja sehän maistui, oksennukseen asti. Oksennuksesta jäi päälle tosi voimakas kuolaus. En ollut ikinä sellaista kissalla nähnyt. Hätähän siitä tuli ja kiikutin kissan lääkärille. Jos vaikka joku korsi olisi tarttunut kurkkuun. Mitään ei tähystyksestä löytynyt. Röntgenkin otettiin suolitukoksen varalta. Vierasesinetukostakaan ei näkynyt. Yllättävänä löydöksenä sen sijaan kävi ilmi pyöreäreunainen maksa joka kuulemma voi viitata rasvamaksaan. Ei, ei nyt, ei nyt minulle sisäelinsairasta eläintä, ei ei ei! Käskettiin tulla viikon päästä maksakokeisiin ja varjoainekuvaukseen mikäli kuolaus ei loppuisi.

Kuolaus onneksi loppui kahden päivän päästä seinään kun parafiiniöljyn aikaansaama gagi putkahti hiekkikseen. Ehkä sinne johonkin torveen tai suoleen oli jäänyt ruohokorsi tai tukko jumiin jonka parafiiniöljy irroitti? 

Igor kuitenkin jatkoi vielä muutaman päivän väsyneenä oloa, ei jaksanut jutella eikä seurata perässä kuten tavallisesti. Maksavikamahdollisuus kuristi sydänalaa. Poika onneksi siitä on kuitenkin taas piristynyt omaksi itsekseen. Ehkäpä väsymys johtui vain siitä rauhoitteesta? Igorilla kun on aina kestänyt hurjan pitkään herätä noista operaatioista.

Tutkitaan maksa sitten joskus kun ollaan sopivassa saumassa lääkärillä. Ei silakkaturkilla voi mitään kovin akuuttia maksavikaa ainakaan tällä hetkellä olla kun ruoka maistuu, turkki kiiltää ja kaikin puolin kissa on oikein pirteä ja hauska itsensä. Ei se lääkärikään sanonut maksan oudon muodon automaattisesti mitään tarkoittavan, sanoi sen voivan olla hyvinkin myös vain luontaisesti sen mallinen.  Maksavikaisuuteen ei hänenkään mielestään viitannut Igorin muu yleismeininki ollenkaan. Ehkä siis en nyt huolehdi sitä asiaa ollenkaan - muuten tässä pää hajoaa ajatuksiin :).

Lautapeli

Vihdoinkin sain aikaiseksi testata tilausta Zooplussasta. Ja oli muuten kätevää oli kuin mikä! Kätevää ja edukasta. Kun täällä kotona joutuu kiertelemään monessa eläinkaupassa haalimassa kaikkea tarvittavaa, sai tuolta ihan kaiken tarvittavan samalla kertaa. Ruokamerkkejä oli ihan valtavasti tarjolla! 

Ostoskoriin sujahtikin isot kasat ruokaa, mutta vihdoin myös kauan haaveilemani lautapeli kissoille. Itseasiassa tilasin niitä kaksi erilaista, mutta tietenkään niitä ei voi antaa samaan syssyyn.

Igorille vähän niinkuin peli tilasin... mutta niinhän siinä kävi että pappakissa innostui hommasta ihan täysillä. Juuh, ei oo mikään ihan kalkkis tää meidän pappa. Vaikka sen nuoruudessa ei moisia pelejä harrastettu, ymmärtää nuorekas käpylehmä hyvinkin näitten uusien kotkotuksien päälle ;).

Tässä sitä tutkaillaan jotta mikäs on homman nimi.

Äkkiäkös pelin idea oli hahmottunut ja tassut kävivät vinhaa vauhtia.

Pelin korkein tötterö oli selvästi haasteellisin raksupiilo. Igor ei kauaa jaksanut sen parissa yrittää, tyhjensi vain helpoimmat ja poistui paikalta. Roope sen sijaan malttoi kaivella myös korkean tornin tyhjäksi.

Vielä lähikuva näppärästä varvastyöskentelystä:

Heh, ja samaan aikaan toisaalla...:

Ihan mahtavaa että noita puuhaleluja saa nykyisin myös kissoille! Niitä jäi monenlaista värkkiä vielä sinne Zooplussaan tilattavaksi. Tämä höperö täti saattaa hyvinkin kerätä vaikka koko sarjan pojilleen :D.

Ota koppi!

Ota koppi -leikkiä voi leikkiä silloin kun iskä ei ole kotona. Sillä on kun semmoinen tyhmä sääntö ettei superpalloa saa heitellä. Voi kuulemma mennä vaikka telkkari rikki. Aha. Ihan tyhmää. Tehdään siis salaa.

Leikki menee niin että Igor killuu kiipijäluonteensa mukaisesti jossain korkeella ja mä heittelen supparia alhaalta ylös. Ipsu ottaa koppia minkä kerkii. Tässä ötökkä oli kyllä huonossa paikassa kun ei kyennyt oikein tasapainoaan menettämättä irrottamaan molempia etutassuja koppia varten ja ilman niitä molempia koppi ei onnistu. Siinä se silti halusi keikkua ja kopin sijaan vaan läpsyttää palloa.

Ja tässä vielä kopattava pallo. Nuo foliosuikaleet ovat ihan ehdoton juttu! Näitä palloja on onneksi varastossa vielä ihan korkkaamattomiakin.

Se leikkii

Siis Roope-pappa leikkii :D. Sama ilmiö edellisen kortisonin jälkeen. Topakat iltarallit vedetään kahden kissan vahvuudella. Villahousut vaan keikkuvat kun mattoja revitään rallimerkiksi :D.

(Olen onnistunut myös kuvaamaan tapahtumaa mutta kone alias mopo alias kottikärry ei ole yhteistyökykyinen. Katsotaan mitä se tänään sanoo... kumman kärsivällisyys kestää... kuka lentää mäelle...).

Jälleen olen todennut että Igorille riittää lyhyempikin leikkisessio kun leikkikamuna on kissa. Mä en vaan ole yhtä hyvä :/. Olisinkohan jos pukisin kissa-asun ylle häntineen ja keikuttelisin pyllyä samalla kun revin sormikynsillä mattoa?! Hehheh...

Viikonlopun hittinä meillä oli vaihteeksi pitkästä aikaa risu. Risut ovat loistavia. Koivusta saa parhaimmat. Tai paju olisi kyllä kestävämpi mutta mä en saa niitä pajuoksia katki ilman apuvälineitä. Koivu niksahtaa ihan käsivoimalla.

Vesileikkejä

Vesileikkejä leikimme jälleen. Kissatko muka eivät tykkää vedestä. Höpöhöpö kunhan hommassa on jotain kiinnostavaa.

Välillä kuivatellaan.

Haa, ammeeseen lyötiin joku uusi möllykkä kellumaan.

Möllykkä on vesi-ilmapallo. Se kuuluu jossain vaiheessa puhkaista neulalla niin riittää kissalla ihmettelemistä vesisuihkusta.

Rullalangan sisus

Jälleen todistettua että paras lelu on ilmainen lelu. Tällä kertaa rullalankarullan sisus. Sen saa hyvään, kissaa innostavaan, vauhtiin kun painaa sormella pitkää reunaa alas ja antaa rullan singahtaa matkoihinsa.

Ja lopuksi alkoi otsaa rapsuttaa.

Levollinen papsukka

Siellä se Käpy nököttää soffankarmilla :).

Tassut nätisti puuhkassa, kyljet levollisesti karmia mukaillen. Kärsivähkö ilme johtuu vain salaman aiheuttamasta ärtymyksestä. Se ei oikeasti ole yhtään kärsivä. Ei se minusta näytä edes erityisen laihalta ja raihnaiselta. Kaljut vaan vähän hämäävät.

Sillä on edellen kaik hyvin.

Mä käyn aina välillä rahnuttamassa kaulaa ja muiskuttelemassa kaljulänttejä (joita tällä hetkellä piisaa). Edellinen kelpaa mutta jälkimmäinen aiheuttaa hämmennystä ja vähän epämukavuutta.

Aamulla se ei ihan hirmusti syönyt... mutta muistin heränneeni n. puolta tuntia ennen kellonsoittoa Igorin aktivointipallon kopsutukseen. Pallon omistaja pötkötti mun jaloissa joten kopsuttaja oli punatiikeri. Sieltähän se oli sen aamiaisensa syönyt :D.

Hankalaa muuten nyt että mitä raksuja mä tonne palloon laittaisin! Ipsu rakastais munuais- ja senioriraksuja, mutta en mä nelivuotiaalle voi semmosia antaa. Papalle taas ei viitteis hirveesti tota nuorisokauraa tarjota...

Tämä aktivointipallo on muuten yksi niistä taannoisista leluostoksistani. Jäi esittelemättä. Pallo on koiranlelu, niinhän nää aktivointijutut aina (mikä on aika tyhmää). Toimii kuitenkin hyvin myös kissalla. Ei ole ihan helpoin nakkulalähde koska vaatii aika paljon enemmän "voimaa" kääntyäkseen kuin ihan pallonmallinen, mutta tavallaan hyväkin että saa mirre vähän enemmän puuhastella herkkua saadakseen.

Stoned

Roope on tässä viime päivinä ollut selvästi vähän reppana. Se juo ihan hurjasti, nukkuu paljon ja sikeästi ja näyttää (ja on) laihtuneelta. Siitä huolimatta se vähän innostui leikkikyyristelemään Igorin jodlauksille lauantaina. Siitä sitten taas innostuin minä ja koska siisteysintoilija-Vilho ei ollut kotosalla, huumasin kissat surutta kissanmintturouheella.

Siitä seurasi intoa, hulluutta ja villeyttä. Ensin ruohoapajille sai vanhemman oikeudella mennä Roope. Igor ei edes uskaltanut yrittää tulla paikalle samaan aikaan. Joku roti sentään.

Vanhan herran saatua ruohotömpsyistä tarpeekseen, kiisi paikalle Igor ja aloitti oman möhellyksensä :).

Hih, siinä vasta huvitusta koko jengille. Ja varsinkin jälkisiivoilua...