Itku

Meni melkein viikko suriessa kissaa. Kaiken kruunasi tänään se että sattumalta menin tänään kotiin jossa oli huomenaamulla kissojen taivaaseen lähtevä mirri :(. Vanha kurttana, pelkkää luuta ja nahkaa, turkki sikinsokin kiilloton. Sillä oli sekä munuaisvika että kilpirauhasen toimintahäiriö. Kisu vain makasi lattialla, ei pysynyt enää jaloillaan, ei ollut syönyt mitään. Omistaja oli nukkunut sen viekussa siinä lattialla viime yön koska kissa ei ollut halunnut olla muualla kuin siinä lattialla. Ihan yhtäkkiä oli muutos tapahtunut. Vielä pari päivää sitten käynyt ulkona valjastelemassa ja sitten yhtäkkiä enää vain makasi lattialla. Voin vain kuvitella millaisissa tunnelmissa siellä ollaan tämä ilta ja yö :(. Ei todellakaan ole epäselvää koska on se oikea hetki päästää kisu pois tästä maailmasta.

Mitä vanhemmaksi tulen, näemmä sitä herkemmäksi kaikille eläinjutuille. Eihän tästä tuu kohta enää yhtään mitään.

No lohtuna sentään ettei ole tarvinnut omien kissujen puolesta kyyneltä vuodattaa :). Nyt kun ensimmäistä kertaa elämässäni näin niin vanhan kissan ja niin huonossa kunnossa, tajuan että Roopertti on valovuoden päässä siitä. Vaikkei se enää ole yhtä vilkas, on se kumminkin erittäin elinvoimainen. Ei sitä ulkomuodon perusteella vielä vois tituleerata ikivanhaksi laisinkaan. Vähän käpy vaan.

(Tai no, oksensi se perjantai-iltana sänkyyn ihan kaarella. Piti ihan kaikki lakanat vaihtaa.. Ja lauantaina oksensi tarhaan. Mä kuitenkin vähän epäilen että syynä saattoi olla tarhapöllöily tulikuumassa auringonpaisteessa. Tai sitten munuaiskissan kiintiösatunnaisoksu).