Oksu

Ei emo ole väärässä intuitionsa kanssa. Roope oksensi yöllä täysin yllättäen sänkyyn. Oksu yllätti sen itsensäkin. Sillä on ollut paha olla ja mä kyllä sen olen vaistonnut ilmeestä ja asennoista. Se nukkuu paljon enemmän eikä se nyt taida johtua toivomastani syystä eli syksystä ja vanhan kissan normaaleista päivävaihteluista.

Miten tällaista voi kestää? Miten tällaisen kanssa eletään? Mä en kestä :(. Sinä päivänä kun Roope viedään nukkumaan, saa mutkin nukuttaa.

Roope meni illalla Vilhon syliin silitettäväksi. Igoria se on pessyt tosi ahkerasti. Se on nyt omituinen, ei yhtään oma kärttynen, ylväs ja määrätietoinen itsensä.
Igorikin on rauhaisampi. Sekin jotenkin vaistoaa ettei Roope ole oma itsensä. Menee Roopen lähelle, muttei ala härnäämään leikkiin.

Lääkäri sanoi viimeksi että sitten kun munuaisarvot saadaan laskettua dieetin kanssa ja tilanne pysyy stabiilina, kaikki hyvin. Mutta kun arvot siitä alkavat nousta, ei suuntaa alas enää ole.
Tuo öinen yllärioksu kertoo nyt kyllä selvästi siitä että paha olo on ja se johtuu munuaisista. Noin ne oksut tulivat silloin sairauden alkuvaiheessakin.

Nyt kyllä puristaa rinnasta rankasti. Roope on ollut mulla aina, pienestä villistä pennusta lähtien. En mä voi elää ilman sen aamukieuntaa enkä ilman punaisia karvoja vaatteissa!!! En voi.