Eilen ei Iggeä leikityttänyt - tai ainakaan mun leikit eivät kiinnostaneet. Niinpä siirryin aika pian omiin puuhasteluihini. Oli siis tylsä ilta. Menin vielä tosi aikaisin nukkumaan ja toinen jäi siihen sängyn viereen vähän reppanana tuijottamaan "tässäkö tää ilta oli? ei yhtään mitään kivaa uutta juttua?".
On tuommoisen sisäkissan elämänmukavuuden ylläpito ihan oikeesti rankkaa hommaa :). Ei sitä voi olla iltaa niin että kissit vaan omissa oloissaan olisivat todellakaan. Joka päivä pitää keksiä jotain vähän uutta puuhasteltavaa.
Voi kun tuo nuori mies olisi niin helppo leikitettävä kuin Iines. Iinekselle riittää narun veto päivästä toiseen. Iggelle ei todellakaan. Iggen kanssa saa pistää itsensä ihan täysillä peliin välillä hengästymiseen asti että nuori mies viihtyy.
Mun silakkaturkki. Sitten se tulee jalkoihin kehräämään ja puskemaan. Musta se silloin sanoo ihan selvästi "rrrrakastan sua äippä". (höyrypää mikä höyrypää...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti