Talon tavoille ja ien

Villahousumiehelässä kaikki mallillaan. Bruno-raitapaita on asettunut talon tavoille ja rytmeille. Se tuntee meidät ja me se. Yöhellyydetkin ovat onneksi rauhoittuneet ja nyt saadaan nukkua. Aamulla Bruno toki tulee tervehtimään nuolaisuillaan, kehruullaan ja puskuillaan :). 

Igor tuntuu välillä olevan vähän jotenkin mustis. Bruno varastaa huomiota valtavasti itselleen. Tättähäärä saapuu aina paikalle kun jotain tapahtuu. Kahdenkeskisiä hetkiä Igorin kanssa on hankala ottaa. Välillä pitää vaan kylmästi ignoorata Bruno kokonaan vaikka se kuinka häärisi iholla kesken Igorin kanssa puuhastelun. Ipsu tuntuu välillä vähän reppanalta :(. Ei se ole käynyt viekussa nukkumassakaan pitkään aikaan. Voi toki olla että se johtuu myös vain kesäkuumasta, ei se sängyssä ole kesällä ennenkään viihtynyt.

Olen luottavainen että kyllä se Ipsukin vielä mun jalkoihin tulee nukkumaan kunhan vähän aikaa kuluu lisää ja kunhan kelit viilenevät ja patteria kaivataan.

Brunon turkista on tullut selvästi pehmoisempi kuin mitä se oli silloin kun kaveri tuli taloon. Liekö tuo Eforion-öljy vaikuttavan? Brunon pesuhetketkin ovat vähentyneet huomattavasti. Kävi vaan mielessä että mitä jos Brunolla oli jotenkin kuiva iho meille tullessa ja se sitä rapsuttaakseen pesi itseään ahkeraan? Toisaalta, ei siitä kyllä mitään hilsettä lähtenyt silloinkaan. No, niin tai näin, nyt turkki tuntuu kuitenkin oikein pehmoiselta ja silkkiseltä.

Ihan ilman terveyshuolia me ei olla oltu. Ensinnäkin tuo Brunon masu. Olen nyt empiiristen kokeiden myötä havainnut että se menee sekaisin teollisesta muonasta. Jos annan viikon putkeen pelkkiä lihoja, pukkaa hiekkikseen nättiä pötköä. Jos väliin sujautetaan isompi annos raksuja tai märkäruokaa, menee masu kuralle. Testailen nyt vielä kaikki mahdolliset märkäruokamerkit läpi josko niistä joku sopisi. Nyt on menossa Carny. Se(kin) maistui pojalle loistavasti. Odotellaan tuloksia.

Toinen ongelma on Brunon ikenet. Rokotuksilla kun käytiin, lääkäri huomautti hurjan punaisista ikenistä. Olinhan minä toki huomannut melko aromikkaan hengityksen jo itsekin mutten ollut tajunnut kurkata ikeniin. Voi reppana :/. Felv- ja Fiv-testit otettiin vielä toistamiseen varmuudeksi ettei vaan niitä viruksia löydy ikenistön takaa. Ei löytynyt (jee!). Yksi syy mikä ikeniä voisi tulehduttaa on Kaliki-virus. Sen mahdollisuutta en pidä ollenkaan epätodennäköisenä, olihan Igorillakin se tullessaan. Tai sitten Brunolla vaan saattaa olla sellainen suu että plakkia muodostuu kovin paljon. Oli niin tai näin, ei tilanteelle voi oikeastaan tehdä muuta kuin pitää huolta hammashygieniasta (ja toivoa parasta).

Dentisept auttoi ihan hirmuisesti! Se vaan on sellainen aine ettei sovi jatkuvaan käyttöön. Kuuriluonteisesti voidaan sitä käytellä. Päivittäiseksi hoidoksi otettiin hampaiden harjaus.

Harjaus on onnistunut oikein mainiosti. Kalanmakuinen Virbac-tahna on mitä ilmeisimmin erittäin herkullista. Samalla nyt kun Brunon hampuja pitää harjailla, elvytän tuon Igorinkin hammasharjauksen uudelleen eloon. Joskushan harjailin melko ahkerastikin pantterin purukaluja mutta sitten se vaan jotenkin jäi. Nyt pidetään porukalla hampaitten harjaussessio. Vähän se rikkoo kissuutta vastaan, mutta koska operaatio ei vaadi minkäänlaisia teho-otteita tai vaikuta suunnattoman ahdistavalta kummankaan kissaeläimen mielestä, niin ehkä mä voin tätä harrastaa.

Nyt jo muutaman päivän hammasharjauksen jälkeen minusta tuntuu että Brunon henki on raikastunut.

Saatiin me myös ohjeeksi siirtyä ruokavaliossa hammasraksuihin... joo ei kiitos. En vaan voi uskoa että se tekisi tilanteen autuaaksi. Raksujen puputtaminen ei vaan tunnu luonnolliselta ruokavaliolta kissalle. Ja mulla vaan niin on sellainen olo että ainakin osiltaan Roopen munuaisvikaan vaikutti se että se eli koko elämänsä niillä raksuilla. Krooninen nestevaje ja munaiset huusivat koko ajan hoosiannaa. Maallikon diagnoosi.

No mutta, näillä nyt mennään. Yritetään olla murehtimatta ja nautitaan iloisista kissapojista. Ne ovat kyllä ihan ääretön ilon lähde.