Viime yönäkin löysin pikku-Brunosen viekusta nukkumasta. Se on kyllä aikas ihana kissa :). Jotenkin kovin samanluontoinen kuin Igor. Semmoinen kehräävä, rapsutettava, hellä, läheinen, sosiaalinen ja leikkisä. Se ei Igorin tapaan ikinä ota näköjään kynsillä kiinni, edes vahingossa leikin tiimellyksessä. Igorin luonteesta sen erottaa oikeastaan vain se, että Bruno on paremmalla psyykeellä varustettu. Ipsu säikkyy monia asoita mutta Bruno ei. Sitä ei myöskään haitannut tänään se että koko tupa tuli täyteen vieraita ihmisiä. Ehei. Sinne vaan porukan jatkoksi ja rapsuja kiitti kaikilta jotka niitä jakavat.
Melkoiset karvaiset timantit siis meillä täällä kotona :).
Aamulla Igor tajusi että että tuon liskokuosisen kanssa saattaisi onnistua vähän leikkimään. Aivan kuten aikoinaan Roopen kanssa, Igor tunki itsensä maton alle leikkikutsuna. Siinä sitten käytiin kuumaa tassupeliä maton reunan alitse.
Mattoisen kissamöykyn päällä voi myös kävellä näin.
Aamun leikkirupeama päättyi tuulispäiseen kissaralliin. Siinä tärisi kaikki irtonainen pöydillä... gulp. Bruno pääsi heti juonesta kiinni että kissaralli kuuluu päättää hyppäämällä tarhan ylähyllylle. Heh, hassua että se tekee ihan samoin kuin Igor.
Päivällä jossain kohtaa unilta herättyä Igor tuli moikkaamaan pikkuveikkaansa silmät puolitangossa ja sanoi "kur". Sen verran kissaa olen vuosien saatossa oppinut että tiedän sen tarkoittavan tuttavallista tervehdystä.
Vielä muutama tunti myöhemmin tunnelmat ovat nämä:
Ei näytä musta silakka paljon vierashajuisen kamun läsnäolosta piittaavan :).
Olen niin helpottunut ja onnellinen! Kissat ovat olleet alle kaksi vuorokautta yhdessä ja ollaan jo tässä pisteessä. Taisin löytää melkoisen soppelin kissayksilön perheeseemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti