Bruno-uuno on kotiutunut meille hurjan hyvin. Jännä huomata miten se on alkanut toimia ihan kuin olisi aina täällä ollut. Jotenkin kovin samanmoiset elkeet kuin Igorilla. Ehkä siksi että Bruno katsoo Igorista mallia? Ainakin nuo kulkevat täällä kuin majakka ja perävaunu.
Yhdessä tullaan minua ovelle vastaan. Kuorona kurnutetaan ja kehrätään ja otetaan vastaan silityksiä jaloissa pörräten. Ihanaa ettei Igoria häiritse se että vastaanottokomiteassa ollaankin kaksin entisen sooloilun sijaan. Igor suostuu myös syömään ihan vierekkäin Brunon kanssa. Tosin siinä kohtaa tulee ongelmia kun Brunon kuppi on tyhjä ja liskokuosi hamuaa Igorin kupissa vielä olevaa ruokaa.
Järjetön ruokahalu muuten tuolla Brunolla on? Voiko sillä oikeasti olla nälkä? Vai onko sillä matoja? Vai syökö se vaan henkensä kaupalla tappiin asti? Mistä minä tiedän koska se on kylläinen oikeasti?
Heti kun Bruno meille tuli, huomasin että se pesee itseään jotenkin poikkeuksellisen paljon. Aina tyhjän hetken tulleen piti pesaista posket, selkä, jalka, beba tms. Aloin olla siitä jo vähän huolissani. Rokotusaikaa varatessani juttelin lääkärin kanssa ja hän sanoi pesun voivan olla myös ihan vaan hämillään oloa uudesta paikasta, ettei kissa oikein osaa rauhoittua kun ei tiedä mitä täällä tapahtuu seuraavaksi. Niin se taisi olla koska pesuilu on vähentynyt huomattavasti viimeisten kahden päivän aikana. Aluksi Bruno myös jutteli nonstoppina mutta sekin on vähentynyt. Sekin taisi olla vaan muutosta ja uusista kuvioista johtuvaa.
Onhan se selvä että pikkuinen on ollut aivan kuutamolla uudessa paikassa; eihän se ole tiennyt yhtään mitä odottaa seuraavaksi, koska täällä mahdetaan syödä, koska nukutaan ja ylipäätään miten täällä elellään. Nyt Bruno raaskii jo vähän ottaa nokkauniakin levollisena. Tuossa se nytkin pötköttää hyllyllä mun takana ja Igge kehrää näppiksen vieressä.
Lelurintamalla olen huomannut että Bruno on narumiehiä. Ihan sama millainen naru tai mitä narun päässä killuu, aina se kirvoittaa leikkiin. Pallot ja hiirulaiset eivät niinkään kiinnosta.
Niin ja rapinaputki sekä valoverho ovat Brunon - kuten Igorinkin - mielestä suurimmat hitit. Myös ilmapalloleikistä Bruno innostui Igorin tavoin.
Vielä ei ole kulunut viikkoakaan Brunon muutosta. Viikko sitten olin aivan pistoksissa ja jännittyneenä. Nyt tuntuu että siitä on jo pieni ikuisuus.
2 kommenttia:
Nyt vasta huomasin, että meillähän on tuollainen samanlainen huiska. :)
Yllättävän kestävä on muuten tuo huiska hintaansa nähden! Se oli vain kaksi euroa eikä ole kärsinyt yhtään Brunon rajussa kohtelussa.
Lähetä kommentti