Hellelirtti

Igor on ihan lirtti helteestä. Levyttää pitkin pituuttaan lattialla eikä jaksa juuri mitään touhuta. Kissamaista loikoilua, haukottelua ja ookailua. Ihan tulevat isot leijonat luontodokkareista mieleen.

Menen huomenna katsomaan kissa josta toivoisin Igorille kamua. Hui :). Igge pieni, äitin ja iskän vaavipoikanen on ihan pahaa-aavistamattomana. Toivon samaan aikaan hurjan paljon että ensin natsaisivat kemiat minun ja tuon vielä tuntemattoman kissayksilön välillä ja sitten sen jälkeen että Igor ei ihan hirmuisesti kamusta pahastuisi. Toivon että Igorille koituisi paljon uutta hauskaa elämänsisältöä kaverista. Toivon myös ettei minun ja Igorin erityislaatuinen sielunkumppanuus katoa.
Sehän on selvä että aluksi voi varautua kyräilyyn. Harva kissa nuin vaan hyväksyy reviirilleen uutta notkujaa. Roopella meni muinoin puoli vuotta ennen kuin alkoi olla jälleen oma itsensä Igorin tulon jälkeen. Mutta Roope oli kyllä aina yksin eläneenä varttuneempana kissana ihan eri asia kuin tuo sosiaalinen silakka. Silti kissakaveri on taatusti aluksi järkytys.
Peukut pystyyn!