Roope 15-v

Rakas käpylehmäni on päässyt 15-vuoden ikään! 

Tarkkaa syntymäpäivää en ikävä kyllä tiedä.. mutta olen laskenut että jos Roope tuli luokseni toukokuun lopussa ja oli silloin reilusti ainakin 12 viikkoinen niin silloin syntymäaika on joskus helmikuun tienoilla.

 "Mummo" löysi Roopen lehti-ilmoituksen kautta. Olin vasta muuttanut pois kotoa ja suurena kissafanina päättänyt että heti vaan kun kynnelle kykenen, otan luokseni kissan, mieluusti punatiikerin koska en ollut sen väristä kissaa koskaan nähnytkään. 

Koko perheen voimin sitten lähdettin punatiikeriäni Mynämäeltä noutamaan. Koko maalaistalon piha oli täynnä punatiikereitä - ei minkään muun väristä kissaa missään. Ihan häröä :). Roope oli tuvassa kahden sisaruksensa kanssa. Niitä oli kaksi poikaa ja yksi tyttö. Niistä oli jo ollut yksi lehti-ilmoitus ja Roopea oli pitänyt tulla jonkun hakemaan, mutta olivat tehneet oharit. Kiva minun kannaltani. Toinen pojista oli tosi arka mutta Roope ja tyttö uteliaita rämäpäitä. Roope tuli heti luokseni ja se oli siinä, mun kissa. Roopen emoa en nähnyt.

Pariskunta jolta Roope haettiin, välitti selvästi kovasti kissoistaan. Pennut olivat hyvinkin luovutusikäisiä. Pennuista välittämisen näki siinäkin etteivät mieluusti olisi Roopea minulle antaneet koska olin tosi nuori tytönhupakko ja asuin keskellä kaupunkia yksiössä. En ihmettele, en itsekään antaisi kissaa mieluusti moisiin hoteisiin :). Olisi kiva kertoa kuulumisia Robbelista, ettei pojalla ole koskaan ollut mitään hätää vaan siitä on aina huolehdittu parhaan kyvyn mukaan.

Kotimatkan Roope jutteli ja huuteli non-stoppina. Äänivirtuoosista saatiin siis heti esimakua :D.

Roope oli supersupervilli! Ei sitä tänä päivänä loikoilevaa karvakasaa katsomalla ihan heti uskoisi Yksiöni ravattiin kyllä jokaista kuutiota myöden puhki :). Silloin alkuvuosina käytin Roopea päivittäin valjaissa ulkona. Kunnes huomasin ulkoilun ja huudon määrän välisen yhteyden... 

Jälkeenpäin minua harmittaa vain se, etten ottanut Roopelle kaveria jo nuorena. Toisaalta olin järkevä koska tiesin ettei opiskelijabudjetilla oikein kahta kissaa kunnolla huolleta (hyvä kuin edes yhtä - onneksi Roope oli nuorena terve poika). Lisäksi kuljettelin Roopea moneen paikkaan mukanani. Yksi kissa vielä kulkee melko kätevästi kantokopassa pyörän tarakalla tai kädessä kävellessä mutta kahta kissaa ei niin vaan olisikaan kuljeteltu.

Tänään vietetään perhepiirissä punatiikerini seniorisynttäreitä.

Eipä olisi tämä mamma viisi vuotta sitten Roopen munuaisvikadiagnoosin saatuaan tätä asiaa uskonut. Alunperinhän me Roope-nuorikon kanssa sovittiin että yhteinen taipaleemme kestää ainakin 20 vuotta. Sinne siis tähdätään edelleen :).

Tässä ihan tuoreet kuvat Armon Kävystä:

Kuvaus häiritsi. Piti vaihtaa asentoa ja pestä varpaatkin.

Tässä alla olevassa kuvassa Roope on NIIN itsensä näköinen kuin vaan olla saattaa!

Roopen vointi on ollut yllättävän hyvä. Pelkäsin hurjasti viime talven jälkeen mitä tämä talvi tuo tullessaan, mutta hyvältä tämä on näyttänyt. Nyt alkaa pelko helpottaa kun kesää kohti mennään. Luotan siihen että kevät ja kesä saavat vaarin fiilikset taas niin korkealle ettei sillä ole hätäpäivää.

Ainoa oikku mikä tässä nyt on, on se että munuaisruuat eivät maistu yhtään. Varanakkuloina tarjoillaan Hill'sin mature 7+:aa. Näyttäisi toimivan melko hyvin munuaisvaivaisellakin. Yleensä nimittäin Roopen voinnista huomaa heti jos se syö jotain muuta kuin munuaisruokaa. Ilmeisesti tuossa Hill'sin maturessa on hyvät ravintosisällöt vanhan kissan kannalta koska vointi on pysynyt hyvänä.