Roope sanoo moi

Roope-pappa sanoo moi.

Sillä on kiva kesä takana ja selvää haikeutta kesälämpöä kohtaan havaittavissa.

Minä olen keväästä asti kauhulla pelännyt tätä syksyä ja nyt se käsillä. Yritän olla ajattelematta pelkoaiheita ja vaan elää päivässä. Tosiasia on kuitenkin että syksy näkyy papassa - kuten arvelinkin. Viellä ei ole mitään hätää... mutta sellaista yleistä villasukkaantumista on papan olemuksessa ja käytöksessä havaittavissa.

Nyt rohkeutta vaari! Tulee se kesä ensi vuonnakin. (Taivas että sinne on matkaa...)

Kesän jäljiltä Pappa näyttää hyvältä. Se on hyvässä lihassa ja turkissa. Tsekatkaa hei sen kyljet! Molemmissa on karvat taas! Nätti poika :).

Pappa kehitti kesällä tavan syödä vain terassilla. Sama peli jatkuu kylmistä keleistä ja sateesta huolimatta. Ruoka ei kyllä enää maistu niin hyvältä kuin kesähelteellä. Ihme juttu sekin. Munuaisruokia menee joo, mutta mieluummin Käpy herkuttelisi seniorikamalla tai suorastaa nuorten kissojen muonalla. Emo on höveli ja antaa mitä Pappa vaatii. Pitäähän sen syödä! Vielä ainakaan ei ole munuaiset ilmoittaneet vastalausetta.

Munuaisarvojen tsekkauksestakin on ikuisuus. Mitäpä niitä tsekkailemaan jos kissa on ok. Mietin joskus onkohan se meidän oma lääkäri ihmetellyt mihin Roope katosi potilasjonosta kun viime talvi käytiin siellä harva se viikko ja jos ei käyty, ainakin mä soittelin sinne päin.

Toivotaan peukut pystyssä ettei meidän tarvi pitkään aikaan lääkärille suunnatakaan.

Nyt toivotaan pitkää ja aurinkoista syksyä mistä voisi vielä nautiskella tarhassa!