Oikein hyvin olivat pojat pärjänneet hoitotädin kanssa. Kummallakaan kissalla ei ollut ollut mitään hätää ja kun tultiin kotiin, vaikutti siltä kuin meitä ei olisi kaivattukaan :). Lupu on aarresisko kun on aina huoltamassa mun kissamuruja.
Kuumuus tuntuu kovasti vaivaavan villahousullisia. Ne vaan levyttäisivät kaiket päivät. Igor pudottelee turkkiaan niin että imuri huutaa hoosiannaa ja Roope ei minusta juo tarpeeksi siihen nähden miten pitkään se oleilee tarhassa. Olen sentäs ommellut sinne verhon auringonsuojaksi jottei ihan porotuksessa sentään oleile.
Yöksi se könyää edelleen viekkuun. Melko kuumaa touhua, voin kertoa :). Mutta olkoon kuuma, Punatiikerin kehruun kuuleminen on sen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti