Seurasin kissaa jonkun tovin kamera kaulassa.
Ensin se oli menossa kiipeilypuuhun pötköttämään. Häiriköstä ärsyyntyneenä muutti kuitenkin mielensä...
...ja lähti alakertaan.
Jos vaikka ottais parit nakkulat huulen vielä ennen niitä päikkäreitä.
Nyt olen vähän pallo hukassa. Öö.. mitäs sitä sitten...?
Meenpä vaikka iltapötkötyspaikalleni sohvankarmille hetkeksi tipuja katsomaan.
Juu ei, kyllä nämä päikkärit on parasta ottaa kuitenkin sängyllä. Hus häirikkö siitä salaminesi!
Lupu oli hoitamassa kattimuksia. Jännitin Roopen suuta ennakkoon.. vaan kas, mitään ongelmia ei ole ollut eikä ole vieläkään. Ruokaa menee ihan normaalit määrät ja nyt sieltä suusta kuuluu suorastaan rouskutustakin. Kestikö leikkauksesta toipuminen muka näin kauan? En ole kurkannut suuhun enkä kurkkaa. Jos tuo syö niin asia hyvä. Tähän tuli nyt muita murheita niin että olen äärest iloinen ettei tätä kissaa tarvi niiden lisäksi murehtia.
Epäilen että olen ollut muutenkin ylihuolissani papasta. Lääkärikin nimittäin epäili. Möh ja saamari. Mistä hitosta voi omistaja tietää tuommosen karvakkaan meininkejä vielä kun se karvakas tässä nyt on ollut ihan oikeastikin melko huonossa hapessa!? En mä sentään ihan kaikkea ole ylihuolehtinut.
Robo on syönyt nyt tosi pitkään mitä sattuu ja viimeiseen kuukauteen ei ole tainnut mennä muruakaan munuaisdieettiruokia. Se kostaantui. Oksuja on alkanut ilmetä melko usein. Kysyin papalta ottaisko se nyt oman hyvinvointinsa vuoksi välillä vähän mununuaisruokiakin. Se sanoi että joo kiitos. Renal Specialia. Onneksi. Kyllä ne oksut siitä taas lakkaavat jahka masuun mätetään oikeaa ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti