Lääkärissä käyty

Käytiin näyttämässä Roopen suuta lääkärille. Ihan vaan tarkastusaika. Papan vointi on ollut sellainen ihan ok. On ollut päiviä jolloin huoli on nostanut päätään, mutta sitten on aina seurannut muutosta niin että olen tulkinnut tilanteen kuitenkin ok:ksi.

Siellä suussa mollottelee edelleen punaiset läntit. Lääkäri kuitenkin sanoi, ettei tilanne ole ollenkaan paha. Suu ei esimerkiksi ollenkaa haise. Tuskin se suu kissasta tunnoton on, mutta lääkärin mukaan katti ei joudu kärvistelemään tuskissa. Sen mä kyllä omasta mielestä näen myös kissan olemuksesta koska kissa ei kyyhöttele, ei eristäydy saunaan ja ennen kaikkea koska ruoka maistuu edelleen hyvin. Ehkä kortisonin vaikutus alkoi hiipua, vähän sellaista oirehdintaa saattoi olla havaittavissa.

Nyt on annettu uusi kortisonipiikki. Sillä mennään ja seuraillaan tilannetta. Vieläkään ei lähdetä hammaspoistoon koska se on kuitenkin iso operaatio. Tulehdusalue ei edes ole hampaissa asti vaan siellä vähän taaempana. Jos kisun vointi pysyy ok:na tällä hoidolla eikä tulehdus lisäänny niin eiköhän me näin voida sitten porskutella?

Tästä kortisonipiikistä kisusta tuli erilainen kuin viimeksi. Nyt se määräili koko yön ettei Igor saa nukkua sängyssä. Monta nujakkaa otettiin peittojen päällä. Mikä juttu tää nyt on? Onhan näitä määräyksiä ollut ennenkin ja aina lopulta on armo käynyt oikeudessa. Eiköhän tälläkin kertaa. Roope alkoi vaan nyt selvästi pomottelemaan. Illallakin ilmassa oli jo jahtausleikkejä melko aggressiiviseen sävyyn. Pappa koittaa vaan nyt vetää happea ja rauhoittua.

Roopehan voisi alkaa käytellä nyt kannabistuotteita säännöllisesti? Eikös jossain päin maailmaa niitä melkeinpä suositeltu epävirallisesti sairaille ihmisille. Passais mun mielestä nyt hyvin myös kroonisesti sairaalle kissalle. Lupsakkaa loppuelämää ;).

(Taas kun näki kissojen kisailua tuli niin houkutus haluta Igorille ikätoveri joka jaksaisi sen kanssa aina telmuta... voi huokaus sentään...).