Ja sitten se ei taas syönyt. Väsymystä ja itkua. Sitten se taas söi ja emonkin mielestä kaikki näytti valoisammalta ja toiveikkaammalta kun oli saanut nukkua rauhassa piiiiiiiitkät yöunet. Kannattaa siis nukkua ;).
Ei se itsensä ole. Vielä. Kurkkasin suuhun ja siellä on punertavaa aluetta edelleen. Mutta olisko se vähän pienentynyt? On se tainnut.
Tänään on Bobo ollut selvästi virkeämpi taas. Ollut tuossa ruokapöydällä meidän seurana, aamulla hamunnut pari ruokalusikallista tonnaria ihan itse. Sitten se nukahti pöydälle raksujensa ääreen ja herättyään nakkeli niitä siitä huiviinsa ihan kuin ei mitään ongelmaa olisikaan. Sitten joku raksu jäi "jumiin" suuhun ja sen jälkeen ei enää halunnut syödä. Selvästi ne alueet siellä suussa edelleen vaikeuttavat syömistä. Antibioottia on vielä jäljellä pitkän matkaa eli on vaan jaksettava uskoa että kyllä se parantaa jahka hupenee.
Tänään se on syönyt jo sen verran itse että tahtoisin uskaltaa jättää pakkosyötön väliin. Se on NIIN rankkaa. Molemmille osapuolille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti