Sairasloman vuoksi oltiin tuossa käytännössä neljä päivää kotona putkeen. Ja pikkuisen oli tylsistyneen näköistä mustaa pantteria! Varsinkin iltaisin se tuli olkkarin matolle kyyhöttelemään, keinuttelemaan itseään silmät puoliummessa. Mä oikein kuulin miten se huusi selvällä kielellä t y l s ä ä, m u l l a o n t y l s ä ä. Reporankana sitä ei paljon jaksanut narun kanssa temmeltää kissaa virikkeistääkseen. Yritin vaan jotain pikkuista näperrystä siinä paikallani. Eihän siitä riemua syntynyt.
Ensimmäisen työpäivän jälkeen kun katit viettivät kotona koko päivän omissa rauhoissaan olikin ihan meininki. Koppotikoppotijiihaaklipitiklapitikurrnauuuuuu! Ei mun tarvinnut juurikaan muuta tehdä kuin hiirtä heitellä pitkin lattiaa tai vetää pakettinarua perässä / maton alla niin riemu oli taattu. All night long, pikkuhuileja vaan välissä.
Tästä tulikin mieleeni nyt että ihan aina se kissan tylsyyttä huutava ilme ei ehkä olekaan tylsyyttä vaan myös väsymystä. Ovat varmasti tottuneet siihen että saavat häiriintymättä levätä työpäivät joten sitten kun tätä lepoaikaa ei ole tarjolla, ei jumalainen kissaparka saa syvää unta tarpeeksi. Herättyä tekisi mieli tehdä jotain mutta ei oikein jaksais, huvituttais sitten kuitenkaan. Sitten se kissa vaan nuokkuu siinä emon edessä. Armon herrojen rytmiä on pahasti järkytetty.
Tasaiset rutiinit ne olla pitää. Pitäisi varmaan olla viikonloputkin töissä kasista neljään niin pysysisi kissoilla mieli virkeänä :D.
2 kommenttia:
Mulle on tullut sama mieleen, että kun kissa on kehitellyt oman päivärytmin (=päivällä nukutaan) niin viikonloput sekoittavat ikävästi sen päivärytmiä. :D Emäntä touhuaa koko ajan jotakin, kahistelee ja pitää ääntä. Kaivaa imurinkin esille. Lopulta kissa livahtaa kylpyhuoneen rauhaan nukkumaan. :)
Niin se on!!! Kotona odottaa työpäivän jälkeen huomattavasti virkeämpää jengiä kuin vapaapäivä iltana.
Lähetä kommentti