Pyllyllään

Eihän ne Roopen asiat hyvällä mallilla ole.

Kipulaastarin ympärillä olevat harsot ja nauhat olivat hiertäneet paljaan ihon rikki kahdesta kohtaa enkä mä huomannut mitään koska kaiken päällä oli potkupuku. Huomasin vaan lauantai-iltana että Roopella on kyllä nyt jotenkin tosi tuskainen olla kun misään asennossa ei saanut rauhaa. Lopulta sitten riisuin kaikki pois ja näin nirhaumat. Antibiootistakin on vielä bonarina mennyt maha sekaisin. Oujee :(.

Kyllä se jo itse söi. Halu syödä on kova, kaikki maistuisi. Jos vaan ei suuhun sattuisi. Siellä se suu möllöttelee edelleen punakkana. En tiedä (kun ei tuota kissan suuta niin vaan tutkita) olisko alueet pienentyneet mutta sen osaan sanoa varmaksi että siellä se tulehdus edelleen on :/. Antibiootilla voi siis heittää vesilintua. Nyt muistan lääkärin sanamuodon "odotetaan koepalan tulos ja katsotaan sitten hoitomuoto" ja sen perään ne hammaspoistot ja kortisonikuurit. Taisi lääkäri jo siinä vaiheessa tietää ettei antibiootista ole ehkä hoitajaksi.

Olen tietysti kuuklaillut ja masentuneena lukenut kissan suutulehduksesta, tautimuodosta joka on vaikea parantaa ja kroonistuu helposti. Se voi lisäksi hyvinkin liittyä munuaisvikaan.

Kortisonihoito kuulostaa karulta, eihän se ole hyväksi terveellekään olennolle, saati sitten munuaisvikaiselle. Roopen elo on nyt kuitenkin kohtuu hanurista. Tänne nyt vaan sitten ihan mitä tahansa mikä voisi auttaa, tuommoisena se ei voi tallustaa.

Mä en muuten ollut ikinä kuullutkaan kissan suutulehduksesta. Siis terveen kissan. Ei ihme että lääkäri ehdotti heti Felv- ja Fiv-testejä.

Voi huokaus.