Kyllä se käpykissa tuossa näyttää kortisonin voimalla porskuttelevan :D. Lauantaiaamuna tuli oksu ja siitä seurasi semmoinen vähän vaisumpi vaihe eikä ruokakaan oikein maistunut.. mutta kun iloinen raksurouskutus jatkui taas maanantaiaamuna, uskon kortisonin voimaan. Luulen että se lauantainen suvanto oli joku muu härö, niitähän tulee. En murehdi sitä vaan iloitsen mun raksuja mupeltavasta, seurallisemmasta ja jopa vähän tarhailevasta mirrestä :).
Masukin on tullut itsestään kuntoon antibiootin jäljiltä. En antanut siihen edes mitään lääkettä. En halunnut kiusata pappaa yhtään lisää ja toivoin että vaiva paranisi itsestään, kuten sitten kävikin.
Tämä tuntuu ihan uskomattomalta että kissa on nyt tuossa jamassa! Se oli niin raukka ettei tosikaan. Vielä ne kaikki kipulaastarit, potkupuvut ja antibiootitkin. Sitten se saa yhden taikapiikin ja kaveri kohenee jälleen elävien kirjoille. Miten se nyt tuossa voi rouskutella tuota tahtia nakkuloita kun kolme viikkoa on mennyt ihan pyhällä hengelllä?! Mystistä ja eläköön (eläin)lääketiede! Meikkis on ihan fiiliksissä ihan vaan senkin vuoksi ettei ole akuuttia tarvetta soittaa ellille :D.
Ipsukka on innoissaan kun saa taas vähän papasta jolkotteluseuraa. En kyllä ole ihan vakuuttunut että Roope on jokaisessa spurtissa ihan oma-aloitteisesti leikkimielellä mukana... ;). Juu no ei tasan ole. Silti se Roope tykkää pikkukaveristaan. Igoria on taas ahkerasti pesty keittiön pöydällä. Se on niin huvittava ja hellyttävä tapahtuma; Igor oikein kääntelee päätään että Roope voi pestä sitä joka puolelta. Myös kylkiä pestään. Miten se Roope jaksaa, se kun huoltaa omaa turkkiaankin niin ahkerasti?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti