Krooninen stomatiitti

Tiistaina lääkäri soitti tuloksen Roopen koepalasta. Se oli nimeltään krooninen stomatiitti eli suutulehdus. Tila on kivulias (kyllä!) ja parantumaton. Kyseessä on autoimmuunisairaus. Sairauden syntyyn voi vaikuttaa moni juttu ja usein näissä suutulehduksissa syyllistä on vaikea/mahdoton osoittaa.

Asia pihvi, meillä on nyt varsin yksiselitteinen ja hyvin tutkittu diagnoosi. Karuahan tämä on, Roopella on nyt jo kaksi kroonista sairautta päällekäin.. kyllähän sen nyt ymmärtää että saattoidossahan tuo kissa on.. mutta toisaalta kukaan ei voi ennustaa miten kenenkin elämä menee. Meillä voi hyvinkin olla vielä kissanpäiviä hyvinkin jäljellä.

Kirjoitan tätä nyt aikas positiivisin mielin. Lääkäri sanoi kun suoraan kysyin, ettei todellakaan Roopea tarvi tässä kohtaa nukuttaa! Lupasi että tukihoidoilla sille tulee vielä ihan hyvä olla. Tukihoitona siis se kortisoni ja hammaspoisto. Lähdettiin melkein samalta istumalta Roopen kanssa lääkärille hakemaan ensimmäistä kortisonipiikkiä.

Ja voi elämä, melkeinpä heti kun tultiin takaisin kotiin, näki kissassa tapahtuneen muutoksen! Se on ihan eri mies! Se herätti mut seuraavana aamuna antamaan vettä ja mokkoa. (Siinä kohtaa tajusin ettei se ole puhellutkaan aikapäiviin mitään!). Se istuskelee taas meidän seurassa ruokapöydällä tai pötköttelee sohvankarmilla eikä vain kyyhötä saunassa, se liikuskelee, otti jopa painimatsin Igorin kanssa ja syö mupeltaa ihan kuin ennen muinoin.

Nyt vasta tajuankin kuinka huonossa kunnossa se on ollut :(! Nyt sillä on hyvä olla - samoin minulla. Vähän mua pelotti ajatus jatkuvasta kortisonista, mutta nyt kun näen kissan olemuksen ja vertaan sitä muutaman päivän takaiseen, juu, tänne vaan sitä samaa lääkettä. Näin sen kissan kuuluu saada olla vaikka sitten vähän lyhyemmän aikaa.

Soittelen reilun viikon kuluttua lääkärille, kerron kuulumiset ja sitten sovitaan jatkosuunnitelmasta.