Pappakissa porskuttaa menemään :). Soitin tiistaina lääkärille ja sovittiin että mennään 4.2. näytille. Katsotaan miltä suu näyttää ja jos näyttää selvästi paremmalta, hammaspoistoon ei ehkä tässä rytinässä heti lähdetä.
Syömisen kanssa ei Bobolla ainakaan näytä olevan mitään ongelmaa että siitä mä päättelen ihan tuon pelkän kortisonin auttavan mutta katsotaan nyt mitä lääkäri sanoo.
Kortisonin vaikutus on muuten 3-4 viikkoa. Mutta koska se kuitenkin hoitaa tulehdusta, saattaa yhdellä piikillä pärjätä kolmekin kuukautta. Se on yksilöllistä. Pidetään peukkuja että lääke kantaa mahdollisimman pitkään.
Ihana kun vaari on oma itsensä. Ärhäkkäästi mua purikin eilen aamulla kun menin silittelemään vatsapuolta. Se on se Roope jonka mä tunnen :).
Asiasta mansikkaan.
Mun mielestä mä vietän aika paljon aikaa kisujen kanssa - viihdytän ja seurustelen. Sitten tulee kriisi jos ei ehdikään antaa yhtä paljon aikaa villahousuille. Nuo ovat sisäkissoja joten koen velvollisuudekseni järjestää ohjelmaa päivittäin useaan otteeseen... muttamutta kun aina ei kye :(. Igor varsinkin kiehnää jaloissa ja nököttää maailman tylsistynein ilme kasvoilla siinä näköpiirissä jos emo puuhaileekin muuta kuin leikittää. Emo kriisiytyy lisää. Olenko mä ihan pahis nyt? Kissaraukat, etenkin Igor-raukka. Vai onko se vaan tottunut siihen että mä olen Suuri Viihdyttäjä, palvelija jolla ei ole muuta tekoa kuin pitää jumalaiset kissaolennot tyytyväisinä...? Niinkin se voi olla koska ei mun tavoitteet tuosta kauas nakkaa... Aina ei vaan ehdi. Kääk. Saako kissapalvelijalla olla muutakin elämää? ;)
4 kommenttia:
Kiva kuulla, että pappakissa voi OK!
Oman kokemukseni mukaan kissa on vahvasti sitä mieltä, että ihmisellä ei saisi olla muuta elämää kuin kissan kanssa touhuaminen. :D Mutta täytyyhän olla muutakin elämää, minun mielestäni. :)
Ne ovat niin jumalaisia olentoja :D.
Joo pakkohan sitä on muutakin tehdä kuin viihdyttää kissaa. Vaikka kuinka olisi sisäkissoja.
Aina voi miettiä sitä että niitä kissoja on vaikka millaisissa olosuhteissa (surullista). Sitten ei tunnu enää niin suurelta vääryydeltä se jos ei joka päivä ehdi tuntikausia seurustella oman villahousun kanssa.
Kissan aktivointi -kirjassa oli että aktivointiaika on hyvä pitää aina samassa ajankohdassa, niin kissa osaa sitä odottaa. Aika hyvä neuvo mun mielestä, sit kun on sinä aikana viihdyttänyt, aktivoinut ja palvellut, niin jää sitä omaa aikaa :)
milliini: Mulla on toikin kirja vielä lukematta vaikka yöpöydällä nököttää :(!
Kuulostaa järkevältä neuvolta! Olen kyllä huomannut että ihan vartinkin leikkisessio monesti ilahduttaa kissaa niin että sitten sen jälkeen se menee tyytyväisenä johonkin torkahtamaan tai jotain muuta itsenäistä puuhaamaan. Pitää alkaa skarppaaman tarkemmin että nuo leikitykset tapahtuisivat mahdollisimman säännöllisessä rytmissä!
Lähetä kommentti