väsy

Sillä on nyt kalju kylki, siinä kipulaastari ja sen päällä potkupuku. Voi raukka.

Kun tultiin lääkäristä, se pyysi ruokaa, nuoli Latzischeissesta kastikkeet huolella, ahmi Sheban tunaa hyvällä halulla.

Yöllä nukkui viekussa. Hyvä niin senkin vuoksi ettei mun tarvinnut nousta sitä etsimään ja tarkistelemaan onko potkupuku vielä päällä.

Aamulla pyysi ruokaa ja alkoi rouskuttaa raksuja ihan kuin ennen muinoin. Enemmän kuin eiliset kahdeksan muttei entisenlaista annosta. Sitten kysyin ottaako tunaa ja ottihan se.

Mä sanoisin että selvästi se tuntee nälkää ja sen tekee mieli ruokaa. Parempaanhan tämä on mennyt. Vaikka ei nyt potkupukuineen näytä siltä.

Jos ei tokene, sovittiin että mennään perusteellisiin tutkimuksiin. Mennäänkö sinne jos se pyytää ruokaa ja syö vähän? Siis mennäänkö sinne jos se ei ala syömään tismalleen kuten ennen? Eikö se ole pääasia jos ruoka vaan maistuu ja sitä syödään vaikka se ruoka olisikin sitten eriä kuin ennen?

Emo on nyt aika väsynyt. Mun pitäis päästä johonkin/jollain nollaamaan ajatukset. Olin eilen ottanut evääksi töihin raakoja broilerisuikaleita :D. Identtisiä säilytysrasioita ei saisi olla jääkaapissa.