Sydän

Hihii, kerta kaksi kun otettiin sydänpalat tarjolle.

Kiinnostunutta nuuskuttelua ja huulten lipomista. Maistaa ei silti uskalla. Emo avittaa ja pyyhkäisee sydänpalalla huulta. Kieli lipoo huulen siistiksi moisesta törkeästä tyrkytyksestä mutta samalla se kieli kertoo kissanmielelle että ei tää nyt niin pahaa olekaan.

Lopulta kun emo saksii sydänkimpaleita pikkriikkisiksi palasiksi, uskalta Silakkaturkki ottaa palasen suuhun. Sinne uppos. Ja ilmeisen maistuvaista oli koska niitä palasia upposi lisääkin hyvä määrä.

Jee! Emolla riemu kun kissamasu on täytetty laadukkaasti :).

Roope seurasi operaatiota kiipeilypuusta tikkana. Tarjosin sillekin. No sehän otti, selvä se. Montaa murua en uskaltanut antaa kun pitää ajattella niitä munuaisia. Sai sentäs vähän maistiaista.