Lauantaina Roopen olemus rentoutui silminnähden. Se kehruu loppui ja kissa näytti enää vain olevan tositosi väsynyt. Nukkui koko päivän, vähän tarhaili, söi sen jälkeen muutaman naksun (puhutaan todella vain muutamasta) oma-aloitteisesti ja sitten jatkoi nukkumista.
Sunnuntaiaamu oli aika normaali vesi- ja tarhailurutiineineen. Normaalista kaukana oli se että kissa ei syönyt. Ei koko päivänä. Ruokaan, edes ennen himoitsemiinsa Igorin ruokiin, ei mitään mielenkiintoa. Iltaa kohden alkoi taas kehruu ja nyt aamulla se jäi sinne kehräämään. Joi ja tarhaili kylläkin, mutta ei syönyt itse.
Ei siis syönyt raksuja eikä märkäruokaa, muutaman broilerisuikaleen sain sen houkuteltua syömään eilen ja tänä aamuna. Se on suurinta herkkua mitä ennen muinoin olisi pistellyt suikaletolkulla poskeen jos vaan olisi saanut. Nyt meni muutama. Onneksi edes se!
Laitin mä vielä muutaman naksun sille suuhun pakkosyöttämällä... Syömättä se kuolee!
Kyllä mä nyt olen niin pihalla tämän asian suhteen. Ja musta tuntuu ettei kukaan ota mua tosissaan koska mä aina huolestun kaikesta pienestä ja turhastakin tyyliin "tänään Igor ei ollut niin riehakas kuin eilen". Mutta nyt tämä hätä on ihan todella todellinen! Tuolla kissalla on joku isosti pielessä!
Voi kunpa en olisi vienyt Roopea ikinä rutiinihoitoihin! Veriarvoilla en tee mitään ja hammaskivenkin kanssa oltais varmaan vielä pärjätty. Nyt se kissa meni rikki. Mä luulin tekeväni oikein kun käytin sen lääkärissä... mutta tein kuitenkin väärin :(.
Laitin lääkärille tilanteen meilillä ja soitan soittoaikana. Toivottavasti kerkii lukemaan meilin ennen soittoa ni ei tarvi siinä hädissään puhelimessa yrittää kuvailla tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti