Lääkärissä käytiin. Roope Peloton Viilipytty otti erittäin rauhallisesti automatkan. Lähes hiljaa se odotteli mitä tuleman pitää, ei lietsonut itseään paniikkiin.
Hammaskiveä oli paljon, se poistettiin. Toisen kulmahampaan ientasku syvä. Muuten suussa ei ollut mitään hämminkiä. Hyvä niin.
Paino oli noussut 5,3:sta 5,85:een. Sekin on kiva. Vielä kivempaa että munuaisarvot olivat parantuneet viimekertaisesta. Crea oli laskenut 213:sta 166:een ja on nyt viiterajojen sisäpuolella. Urea oli laskenut 13,9:stä 11,9:ään. Se on edelleen vähän koholla viitearvoista.
Takakynnet on kaverilla ihan normaalit eikä niitä kuulemma tarvi putsailla, parempikin etten sohi ettei tule vaurioita kynsivalleihin. Aknehuoleen lääkäri naurahteli ja sanoi että se nyt on vain kosmeettinen haitta eikä tarvi olla huolissaan. Betadinella putsaillaan.
Mutta sitten. Lääkäri oli bonarina ottanut pissanäytteen (hyvä niin, saa tutkia ihan kaikki mitä vaan asianyhteyteen sopii!) ja siitä löytyi verta. Pisu on nyt viljelyssä ja soitan tuloksen tänään. Kuulostaa niin pelottavan tutulta.. Heikki... Tosin musta Roope ei oireile asiaa. Ja toinen, edellisen kumoava tosin, kissa ei hevin näytä jos joku mättää. Mutta kai sen veren syy voi olla joku muukin?! Voi hittolainen kun niitä munuaisia ei ultrattu samaan syssyyn kun kerta nukutettiin! Olen aika huoli. Nää pissa-asiat kissoilla on semmosia että niitä ei voi edes ääneen mainita kaikessa pelottavuudessaan.
Rauhoituksesta toipuminen kesti pitempään kuin koskaan ennen. Roope oli ihan tokkurassa koko illan. Tarhaan vaan olisi halunnut vaikka hädin tuskin pysyi pystyssä. Ennen on aina vastoin ohjeita pyytänyt ja saanut ruokaa rauhoituksen jälkeen mutta nyt ei syönyt. Ja ei saamari syönyt aamullakaan! Kovasti maanittelemalla sain muutaman nakkulan uppoamaan. Voi kilin villat!
Ja sitten kivasti Igor, joka ei IKINÄ oksenna, oksensi illalla ihan kummallisesti yhtäkkiä vettä. Eikä sekään oikein syö ja on ehkä vaisu. En tiedä. Ei se ainakaan kovin riehakas ole.
Voi pylly! Eilen mulla oli kaks hyvinvoivaa kissaa ja nyt ne lahoaa käsiin. Siltä tuntuu. Voi hiton lemmikit, murhekryynit. Oppisivat edes puhumaan niin olis helpompi tulkita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti