Ilo

Se syö edelleen. Se on ihan normaali edelleen. Se on virkeä ja veikeä. Sillä on kaikki hyvin :).

Kuiskaan tämän ihan hiljaa, just ja just uskallan, ettei vaan tilanne käänny toiseen suuntaan...

Eilen vietettiin Roopen kanssa laatuaikaa. Oltiin poikien kanssa kolmestaan kotona. Mä en puuhastellut mitään omiani vaan nökötin soffalla punatiikerin seurana ja rapsuttelin sitä kaulasta ja hieroin selästä niin pitkään että omat käsilihakset olivat ihan krampissa. Vain kerran sain hammasatakkia että nyt riittää eli tykkäs se pappakin meidän yhteisestä illasta.

Sitä sen hervotonta kylkikaljua on muuten ihana suukotella. Harvoin saa kissaa pusuttaa iholle :D. Ruttunen broileri on siellä punaisen karvan alla.

Kun tulin kotiin, se söi annoksen. Nopean tarhailun jälkeen kävi sohvan karmille. Siitä nousi kerran pyytämään ruokaa. Sitten lisää köllöttelyä ja loppuilta meni tarhassa. Sisään tultua narskutti taas yhden annoksen. Sitten ylös juomaan vettä ja sänkyyn nukkumaan.

Voi mun rakasrakas murena! Olen ihan maailman onnellisin että mulla on mun pappa taas takaisin omana itsenään.
Nyt voin iloita niistä hyvistä munuaisarvoista ja siitä että hammaskalusto on hyvässä kunnossa.