Mä en vaan nyt kertakaikkiaan käsitä tätä tilannetta. Vein torstaina lääkäriin mielestäni ihan hyvin voivan kissan. Se oli reipas ja söi hyvin. Kun tultiin kotiin, mulla oli uusi ikävä diagnoosi JA kissa joka ei voi enää hyvin. Wtf? Ymmärrän että torstai-illan se oli ihan tokkurainen. Aina ennen tosin Roope on ollut jo muutaman tunnin kuluttua nukutuksesta oma itsensä. No mutta nyt se ei ole perjantaiaamunakaan oma itsensä! Ei syö kuin sil viisiin että istun vieressä, silitän, juttelen ja annan raksuja yksi kerrallaan. Perjantai-iltana ei syö vieläkään muuten kuin maanittelemalla. Lisäksi kissa kehrää kovaan ääneen eli selvästi on joku hätänä. Viime yönä heräsin monta kertaa katsomaan niin tietokonetuolissa Roope vaan istui ja aloitti heti kehruun kun mut näki. Sama homma tänä aamuna.
Voi pylly!
Olen ollut kohtuu hädässä täällä koko aamun. Sentäs olen saanut Roopen syömään reilun kupillisen naksuja kun olen vieressä istunut. Normaaliin ruokapaikkaan ei kuitenkaan tule syömään vaan olen hoitanut ruokinnan siinä tietokonetuolilla mikä nyt näyttää olevan se paras paikka olla.
Tunti sitten se pyysi ulos ja siellä viihtyy edelleen. Ja aamulla kehruun lomasta sentään katseli tipuja ikkunasta ja säksätti niille. Siinä on mun toivon kipinät nyt.
Mä en ymmärrä! Voiko tämä nyt vaan johtua siitä että se nukutus stresseineen ja kemikaaleineen oli niin rankka vanhalle elimistölle että palautuminen kestää kauemmin?
2 kommenttia:
Vaikea sanoa tuollaisesta mitään. Kuinka monesti sitä toivookaan, että eläinystävät osaisivat puhua! Toivotaan, että kaikki on pian taas hyvin.
Toivotaan. Joka aamu olen tässä toivonut että se olisi erilainen. Että Roope yllättäisi ja tulisi syömään.
Lähetä kommentti