Ei muutosta

Sain sen innostumaan tulemaan ruokapöydälle katsomaan mitä on tarjolla. Kun tarjolle laitettiin jotain Sheban tavismoskaa (mitä en normaalisti todellakaan osta) kiinnostus ruokaan heräsi ja Roope nuoli annosta ihan itse jonkun aikaa. Silti vähän, ihan liian vähän.

Illemmalla sain sen uudestaan kiinnostumaan seillä ja sydämellä. Molempia söi muutamat palat. Ihan liian vähän.

Aamulla se suoritti tutut rutiinit; veden anto, ruuan pyynti ja tarhailu. Siis se pyysi taas itse ruokaa. Annoin samaa Shebaa ja taas sitä nuoltiin pikkasen. Ihan liian vähän jotta voitaisiin toimitusta kutsua syömiseksi.

Eli ruiskuhommiahan meillä on taas ollut :(.

Muuten kissa on mielestäni ihan ok. Ei kehrää, ei kyhjötä, liikkuu ja tarhailee.

Onko tässä nyt kuitenkin askel parempaan kun ruokaa jo pyydetään? Onko toivoa että se saattaa joku kerta syödä enemmän? Kauankohan tässä nyt kuuluu jatkaa tähän malliin? Olen ihan lähtökuopissa kohti lääkäriä. Tahdon ainakin että se suu nyt vielä kuitenkin katsotaan ja mitenkäs olis ne ruokahalua nostattavat lääkkeet?

Emo turhautuu. Olen kohta niin kuutamolla tilanteesta etten osaa edes selittää mikä on tilanne. Mä en enää tiedä mikä lähestymistaktiikka olisi paras. Voisko meille muuttaa nyt joku rauhallinen, selväjärkinen ja kissa-asioista ymmärtävä ihminen Roopea hoitamaan?

Yöllä heräsin etsimään missä katti. Oli sohvalla nukkumassa. Silittelin sitä ja se tykkäsi, kehräsi tykkäämiskehruuta, ei sitä omituista kovaäänistä.

Feliway on ostettu ja se puksuttaa. Meille tosin tarvittais niitä kaksi :/.

Tälläkin murheella on kuitenkin kultareunuksensa. Igor nimittäin hoksasi aika pienen maanittelun jälkeen että sydän on hyvää :). Hienoa! Se sydän kun on myös tosi terveellistä. Siinä meni taas yksi hiilariannos vähemmän kissan munuaisia ja virtsaelimiä rasittamasta.