Varattu

Mä soitin Roopelle lääkäriajan. Vasta kahden viikon päähän saatiin omalle lääkärille. Kellekään muulle en halua poikaa viedä että sitten vaan odotellaan.
Ei tuo Roopen olotila nyt ihan akuutilta vaikuta että tuskin haittaa vaikka tässä pari viikkoa odotetaan. Sitä hurjaa kehruuta ei ollut eilen eikä tänään. Tavallista enemmän kehrää - niin siis Roopehan EI kehrää muuta kuin öisin silitettäessä -, syö huonommin kuin tavallisesti, ei halua ulkoilla ja on vaan jotenkin reppana.

Mun kotidiagnoosilla sillä on hammaskalustossa joku häikkä. Hammaskiveä ainakin on törkeesti! Henki haisee ja äsken kun tutkailin murinan säestyksellä niin toisen yläkulmurin ien punoittaa selvästi kun vertaa toiseen puoleen.

Nukutushan tässä on edessä, se on selvä. Hammaskivi pitää ainakin poistaa ja varmasti ottavat pyytämättäkin röntgenin hammasjuuristosta. Mä toivon että ikenen punoitus johtuu vain hammaskivestä ja hoituu antibiootilla eikä pahoista hammasjuurista joiden takia pitäisi leikellä ientä auki ja poistella hammasta.
Se hyvä puoli nukutuksesta on, että saadaan se verikoe, eli munuaisarvojen tsekkaus, otettua ilman kissan ärsyttämistä.

Mä luotan siihen että Tarja taas osaa tehdä Roopelle oikeat kommervenkit että sen olo paranee. Kyllä se poika vielä porskuttaa kun vähän ehostetaan!

Samalla kun nyt lääkärille mennään, pyydän katsomaan niitä Roopen takajalkojen kynsiä. Ei niissä varmaan mitään ihmeellistä, ovat vain vanhan kattimuksen sapelit.

Iggenkin hammaskivi pitäisi poistaa mutta nyt en raahaa poikia yhtaikaa lääkärille. Mennään sitten Igorin kanssa loppuvuodesta ihan oma keikka.