Oli levotonta meininkiä aamuyöstä. Mut oli kiire saada hereille. Tosi kiire. Roope ei meinannut villahousuissaan pysyä kun oli niin kiire. Se kohelteli itsekseen, jolkotteli, kävi monta kertaa päällä kävelemässä, sesahtui rinnuksille, tuijotti mun nukkuviin silmiin ja sanoi "mauuu", asettui aina hetkeksi siihen kylkipaikalle pötköttämään kunnes taas toisti rumban alusta.
Ja sitten kun lopulta nousin, oli kiirekiire saada vettä ja kiirekiire ruokapöydälle nakkulaa odottamaan ja komentamaan.
Heh.
Sillä on vähän käheä ääni välillä. Saas nähdä miten kevät rassaa äänihuulia vai rassaako. Kohta se meinaan alkaa, valoisat aamut ja aamukonsertot. Täytyy sanoa että tämän talven juttujen jäljiltä odotan ja toivon innolla että Roopen näkee ja etenkin kuulee elementissään.
Ipsun kanssa on leikitty. Äityy rajuksi välillä meno.. Kaksi kertaa olen jo saanut ottaa kissakoppeja kun Ipsu on pudonnut korkeelta. Keskiviikkona heittelin sille supparia astiakaapin päälle. Igor oli ottamassa palloa kiinni kun luiskahti kaapin reunalta alas. Ja eilen se hääräsi jääkaapinpäälliskaapissa ja singahti holtittomasti alas. Parempi olisi antaa kissan tulla itsekseen alas kuin ottaa koppia. Saa pahempaa sattumista aikaan kun ottaa kopin päästä tai jalasta. Kopin otto on vaan vähän niin kuin automaattinen reaktio.
No, nyt leikitään vähän aikaa taas vaan lattiatasossa risulla ja naruilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti