Mulla oli viime yönä unikaveri :D. Nukuin niin paljon paremmin kun tuttu karvakasa köllötti vieressä ja kehräili aina kun sitä vähän koski.
Mä en kyllä ole hyvä vanhuskissan emo. Tai olen mä hyvä emo, mutta turhan huolestunut sellainen. Onneksi en ole yksin Roopen läheisihminen vaan Vilhokin näkee ja tuntee pojan ja osaa mua rauhoitella.
Ainahan se Roopen yöulina on rauhoittunut talvea kohti. Olen minäkin pöljä että ihan kaipaan niitä aamuyökonserttoja :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti