Taas olivat poitsut kahdestaan kotona viikonloppuna. Yhden yön. Olen kyllä ihan höpö mutta musta on kamala jättää ne. Vaikka olen järjestänyt niille huoltoa illaksi ja aamuksi eli palvelu pelaa. Ja vaikka kaikki näytti olevan ihan kunnossa kun tultiin kotiin.
Pientä omaa puuhaa oli kyllä harrastettu. Igor oli kaatanut ja avannut tiskipöydällä olevan peltipurkin jossa Roopen munuaisraksuja säilytetään. Saipahan kerrankin sitten syödä himoitsemiaan herkkuja napa paukkuen :). Ja "mummo" kertoi että Roope oli hypännyt tiskipöydälle ahmimaan Igorille katettua märkäruokaa. Mä luulin ettei se pääse tiskipöydälle tai ettei ainakaan koskaan käy siellä! Jepjep :).
Oli se kiva tulla kotiin poikien luo. Sainkin molemmat möllykät viekkuun yöksi. Ehkä niilläkin oli ikävä.. tai eivät ne viime yönä ainakaan kylmyyden vuoksi ihmispatterin ääreen hakeutuneet.. tai ei sitä kyllä itse asiassa tiedä.
2 kommenttia:
Voi, ymmärrän tunteen. Mustakin on kamalaa jättää omat murut yöksi keskenään kotiin. Ollaan tehty se vain muutaman kerran kuuden vuoden aikana... Illalla ollaan lähdetty viiden-kuuden maissa ja tultu heti aamulla kauhealla kiirellä takaisin. Ja kisut eivät moksiskaan. :) Eivät taida osata laskea tunteja. ;) Se, että joutuvat olemaan muutaman tunnin työpäivää pidemmän ajan kotona, ei tunnu hetkauttavan mihinkään. Itse sitä vaan aina murehtii.
Eihän niillä siellä kotona mitään hätää ole. Aina on hoitoa järjestetty niin että ruokaa ja rapsutusta saavat vähintään kaksi kertaa päivässä ja ovathan ne tosiaan työpäivänkin ajan montamonta tuntia keskenään. Ikävä vaan tulee itelle kova ja sitten murhe että miten ne pärjäilee :).
Lähetä kommentti