Roopen varpaan kanssa kävi samalla tavalla kuin viimeksikin! Kynnen juurta rapsuttamalla ja Betadinella putsattuani, ei se varvas seuraavana päivänä näytä enää yhtään palleroiselta. Nyt sillä on ihan identtiset varpaat molemmissa takatassuissa.
Ihme lika mikä kynsiin kertyy. Ei Igorilla sellaista ole. Sillä löytyy ihan puhtoiset kynsistöt kun taas Roopen kynsien tyvissä oli kaikissa möhnää. Roopella on myös usein kynnet aika paksuna kun päällikerrokset eivät kuoriudu kunnolla pois. Niissäkin pitää mun vähän avitella.
Mun teoria on, että se möhnä estää sen kissamaisen tempun vetää kynsi sisään piiloon. Kynsi töröttää koko ajan esillä ja osuu siis lattiaan Roopen kävellessä jolloin kuuluu se ääni. Voihan siinä varvas vähän turvahtaa?
Voi mun vanhus. Tämä manikyyri pitää ottaa nyt ihan säännölliseksi tavaksi.
Igor ei olisi halunnut päästää mua lähtemään. Se vaan kehräsi lumoavasti pyykkitelineen päällä ja kerjäsi rapsutuksia. Ja emohan rapsuttaa ja möyhii ihanaista.
Tulee varmaan illalla huutia kun Vilho näkee sen möyhinnästä irroneen karvan määrän puhtaitten pyykkien päällä... dippadai.. dumdidum.. Nomut kumpi on tärkeämpi, karvattomat pyykit vai onnellinen lemmikkihetki?
2 kommenttia:
Ehdottomasti onnellinen lemmikkihetki :D
Taina: :D ehdottomasti!
Lähetä kommentti