Miten nuo elukat voi elää tuommoisen karvapehkon kanssa?! Ja vielä niin että niitten on tarkoitus pestä itsensä monta kertaa päivässä omalla kielellä niin että karvaa varmasti on suu ja sieraimet täynnä?!
Nakkia en kyllä ihmettele, sen verran karvaa on viime aikoina varissut.
Heti aamulla otettiin Roopen kanssa harjaussessiot. En ole pitkään aikaan poikaa harjannut. Se ei enää muistanut mikä juttu tää on ja aluksi vähän pyristeli vastaan. Kunnes tajusi, että ei se harjaus olekaan kamalaa. Sitten alkoi kehruu ja kissa maastoutui littanaksi laataksi kiipeilypuun hyllylle mun harjatessa toisella kädellä ja toisella kädellä silittäen.
Välillä se vaihtoi vähän asentoa ikään kuin pysähtyen miettimään mitäs tässä nyt tehtiinkään.
Siinä on vartin saldo. Mojovat nakkiainekset.
Olisi ne ainekset kelvanneet tälleen kimpuksi kerättynäkin pistellä poskeen. Sai ihan vauhdilla vetäistä pallerot herran huulista roskikseen. Mikä niissä on niin ihanaa?!
Igorikin tykkäs mini-Roopesta. Siitä olisi helposti tullut uusi Lelu Lempi.
Otamme manikyyrin lisäksi harjauksen säännölliseen ohjelmistoon karvanvaristuskauden hellittämiseen saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti