Pakkasapuri

Löysin aamulla mustan karvanakin tarhasta! Igorillakin on siis sama probleema kuin Robbelilla. Ipsua ei sitten muuten niin vaan harjaillakaan.

Sulatettiin pakastinta Igorin kanssa. Kissa oli ihan täpinöissään putoilevista jääpaloista ja seurasi mukana koko muutaman tunnin projektin ajan. Tässä tarkastellaan lopputulosta (joo meillä voi käydä kissa pakastimessa tai jääkaapissa jos sitä sattuu huvittamaan):
Kissaseura on hyvä seura. Nyt on ollut taas vihdoin aikaa seurustella villahousujen kanssa oikein kunnolla. On leikitty, vaihdettu kuulumiset, halittu ja sitten muuten vaan hengailtu samassa paikassa samaan aikaan.

Roope tykkää nyt pötköttää sohvankarmilla. Siinä ne katselee Vilhon kanssa jalista ja Vilho aina välillä sanoo vaarille sanasen ja kyhnyttää kaulan alta. Se on niin pieneen tyytyväinen.

Iippu taasen kaipaa menevämpää toimintaa. Musta on vähän epäreilua että sille tulee heti syyllistävä ilme, asento ja eleet jos mä en kiiruhda hänen herättyään heti jotain puuhaa keksimään. Okei, mä saatan (todennäköisesti juu) kuvitella tämän syyllistyksen. Mutta on sillä ihan oikeasti semmoiset elkeet että nyt on kuule muija aika tylsää tää kissan elo.