Perjantai-ilta oli ihan kurja. Roope oksensi kolme kertaa! Antepsinit ja kaikki tuli vaan ulos. Sitten se kulki pitkin asuntoa levottomasti samalla kehräten. Rauhoittui onneksi ja sai jotain syötyäkin illan päätteeksi niin että pysyi sisällä.
Lauantai meni ihan hyvin, eilinenkin silleen ettei oksentanut.. mutta kun iltapäivällä menin häntä silittämään, alkoi kehräämään kovalla äänellä. Olisin saanut silittää maailman tappiin. Tuo ei ole Roope.
Olenkin alkanut miettiä että mitä jos sillä on joku muukin vaiva kuin munuaiset. Jos sitä sattuu oikeasti johonkin. Miksei siitä verinäytteestä näkynyt viitettä mistään? Eikö puna- ja valkosoluarvojen pitäisi jotain kertoa? Niissä ei ollut mitään outoa. Jos (=kun) vien sen nyt lääkäriin, mitä siitä mahdetaan tutkia ja miten? Tai sitten ne munuaiset vaan nyt heikkenevät koko ajan lisää.
Soitan lääkäriin kahdelta kun on puhelinaika.
Sitten ihan ristiriitaista viestiä pahan olon kanssa kertoo se miten hyvin Roope syö. Ihan ruoka-aikoina se edelleenkin on ruokapöydällä odottamassa nakkuloitaan ja niitä menee ihan entiseen malliin.
Roope myös on edelleen kiinnostunut asioista. Eilen toin risun sisään ja sitä tuli ihmettelemään. Samoin tuli katsomaan Igorin naapurilta kissanäyttelytuliaisena saamaa huiskua. Ei viimeisiä elelevä kissa varmaan tekisi kumpaakaan?
Mitä ihmettä mun kuuluu nyt tehdä? Voisiko joku järkevämpi, rationaalisempi ihminen kuin minä ja mielellään eläinlääketieteen asiantuntija tulla meille nyt asumaan?
Ja Igor oli liukastunut lumisessa tarhassa ja tuli sisään jalkaa ontuen. Sillä kohta menee ne jalat rikki kun aina sattuu ja tapahtuu. Ontuminen meni vähässä ajassa ohi, tosin pahin riekkumisinto laantui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti